sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Breath of Life

Nyt on sitten eka kunnon viikko takana... On ollut tosi kivaa, jännittävää, mielenkiintoista, puuduttavaa, yllättävää ja mitä sanoja mä vielä keksisinkään...

Isi lähetti avustuspaketin mun salikenkien ja lenkkarien mukana. Ihana papa<3


Haluan tähän alkuun kiittää viime kesäistä itseäni. Luojan kiitos, rakas Fanni, purit hammasta ja jaksoit painaa koko kesän siellä Stokkan paiston uumenissa ja tahkota rahaa mulle säästöön. Anteeksi myös kaikille perheenjäsenille ja läheisille kavereilla, jotka saitte kuulla mun valitusta aika pitkälti 24/7. Olitte niin oikeassa, kiittäisin vielä itseäni siitä, että jaksoin.

Olisi ollut ihanaa, jos olisin ehtinyt ottaa lomaa viime kesänä. Toka vuosi JAMK:issa oli aivan hirvittävän raskas. Varsinkin näin jälkikäteen kun kelaan taaksepäin, tuntuu pahalta, kuinka vähän annoin itselleni aikaa. Loppukeväästähän se alkoi jo näkyä, en vain jaksanut enää jaksaa ja panostaa. Mutta hei, mä olen nyt täällä, kolmas vuosi opiskeluja on pärähtänyt käyntiin ja mä saan tehdä sitä mitä mä rakastan ja maikoista 3/4 on samalla aaltopituudella kuin meikäläinen. Erävoitto!

Ehkä ensi kesänä ehdin pitää lomaa ja käydä sukulaisii moikkaamassa Espanjassa... Tuskin kyllä. Olen opiskelija. Köyhä opiskelija. Köyhä opiskelija Lontoossa.

Tässä kaupungissa on sellainen hassu piirre, että täällä kuluu rahaa. Kolikot vain lipsuvat sormien lomasta ja setelit liitelevät kohti harmaata taivaanrantaa... Tuleekohan mulla koskaan olemaan sellaista hetkeä elämässä, ettei aina tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa jokaisesta ostoksesta, olipa se sitten maitopurkki tai uus kuumavesipullo. D:

Noniin takaisin sitten viime viikkoon... Mullahan on tosiaan kurssi nimeltä Writing Skills. Mä tajusin vasta sinä aamuna, kun astuin luokkaan about 20 minuuttia etuajassa (olin ekana paikalla... What the...?!) päätin vilkasta vähän Weblearnista kurssin handbookia, ja tajusin että voihan perkele, oon ilmoittautunut vuoden mittaisella englannin kieliopin ja kirjoittamisen kurssille. What.

Paniikki iski aika kovaa. Olisin lukemassa kielioppia englantilaisten journalisti ja PR/Business opiskelijoiden kanssa. Aika nopsaa kuitenkin aloin järkeilemään, että kielioppi ei voi olla mitään muuta kuin investointi parempaan tulevaisuuteen. Koska otetaan faktat nyt faktoina. Kielioppi ei ole koskaan ollut mun vahvuus. Sitten kun tulee thesiksen aika, meikäläinen tulee tykittään sellaista tekstiä, että JAMK:issa tapahtuu varmaan jonkin sorttinen mind explosion opettajien käytävässä, kolmannessa kerroksessa. Mark my words. Ja puhumattakaan työelämästä. Journalistilla (tai jos päädyn PRrää tekemään, hehe) pitää kuitenkin oikeasti osata kielioppi. Tai ainakin se on toivottavaa. Kyllähän aikamoisia kömmähdyksiä mediassa näkyy päivittäin, mutta ideaali tilannehan olisi se, että toimittaja osaa kirjoittaa kielioppia kunnioittavaa tekstiä. Mä en selvästikkään osaa suomeksi, enkä varmana englanniksi.

Sitten on se kaikkein kivoin kurssi, Creative Writing. Maikka on aivan jäätävä taiteilija-nainen, mutta tosi mukava, ja kuitenkin vielä sellainen, että saa pidettyy kaikki nauhat kätösissä ja hoitamaan tunnit kunnialla loppuun. Ainakin näillä näkymin. Luovan kirjoittamisen maikan kuuluukin olla rento ja lempeä. Mun pitäis ostaa sille kurssille yks kirja, mut se maksaa tosi paljon... Mutta ei voi mitään, pakko se on ostaa. Se myös vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta asiakirjalta. Lisäksi, mun piti hankkia päiväkirja, johon kirjoitan joka päivä 15 minuutin ajan jotain. Ihan sama, onko se täyttä sitä itseään, kunhan vain kirjoitan. Kuukauden päästä voi sitten palata niihin kirjoituksiin ja kuka tietää... Ehkä sieltä löytyy jotain työstämisen arvoista?

Sillä tunnilla piti myös kirjoittaa lyhyitä henkilö-tarinoita toisista opiskelijoista. Aihe oli "The Perfect Stranger", kukaan ei vielä tuntenut toisiaan, joten oli hauska keksiä taustatarinoita ihmisille. Tällainen tausta mulle keksittiin pelkästään mun ulkonäön ja käytöksen perusteella:

According to my Creative Writing class, my name is Eva and I was born into a french aristocratic family. When I was a baby, I was dropped into a patch of poppies. The flowers colored my hair red and ever since I've had a mad passion for all things red. I spent my childhood locked into an attic-room, but I ran away from my narrow-minded family a few years ago, and joined a touring circus where I discovered my stage name, Scarlet A and became a wild cat trainer. I've recently relocated to London and am now planning to write a memoir of my wild life...

Tuli jotenkin tosi tylsä ja tavallinen olo Fanni from Espoo Finland.

Meille oli myös kotona keittiön seinään ilmestynyt aika tyly A4. Kuulemma oltiin oltu sottaisia viime viikolla. Mä siivoon aina jälkeni, mutta meillä käy siivooja joka toinen perjantai, joten olin sen takia jättänyt viemättä roskia keskiviikkona (eikä niitä kukaan muukaan muuten vie), joten noh niin... Äh, se on nyt ollutta ja mennyttä. Ostin myös vähän omia siivoisvälineitä kaupasta, jotta mua ei ainakaa voi syyttää jos jatkossa on sotkua.

Mun viikon kohokohta (jos se ei siis ollut toi Sports Journalism kriketti-juttu edellisestä postauksesta) on kyllä aina perjantai. Perjantai, cosmopolitanit ja Matilda. Ja mahdollisesti eräs kolmaskin osatekijä, mutta siis, kröhöm kröhöm... :D

Perjantai oli kyllä sellanen rändömi ilta. Tavattiin paljon uusi tuttavia ja törmättiin vanhoihin, tai no Matildan kavereihin, koska kaikki mulle on aika pitkälti uusia naamoja, paitsi ton tutun coctail baarin työntekijät. 



Käytiin eilen Maggien kanssa Kings Crossilla ja pitihän sitä samalla käydä kattoo Platform 9 and 3/4. Miten iso pettymys se olikaan! Lontoossa asuneena ja täällä miljoona kertaa vierailleena tää nähtävyys on aina jäänyt mulla jotenki ohitse. Ylipäätään Kings Cross on mulle Lontoon musta aukko. Ei mitään käryä mitä muuta siellä on, paitsi junia.

Olen oikeasti tosi iso Harry Potter fani, mutta en oo koskaan jostain syystä käynyt tsekkaamaan tätä nähtävyyttä. Sen sijaan, olen Oxfordissa vieraillessani nähnyt Tylypahkasta (leffojen lavasteita siis) tuttuja paikkoja, kuten Great Hallin ja sen court yardin, harry potter kakkosesta, missä Ron rikkinäisella sauvallaan vahingossa taikoo itsensä oksentamaan etanoita. :3

Koulusta on iha hirveästi kotitehtäviä ja olen tehnyt vasta murto-osan. Onneksi huomenna on vapaapäivä ja tiistainakin on vielä aikaa. Teen ne huomenna. Onneksi kaikki jutut on vain jotain 100-200 sanan juttuja, eli ei todellakaan mitään pahaa. Kai.

xo Daughter of Murphy

Ps. Suunnitellaan Matildan kanssa meidän Halloween asuja. Supersankareita (The Incredible Boobs and Amazing Butt, at your service), Angry Birdsejä ja kissaa&hiirtä... Yksi asia on kuitenkin varma, tekoveri on must. Mulla on lievä pakkomielle tekovereen. Jotenkin nää costuumit pitäis toteuttaa mahdollisimman pienellä budjetilla.

Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti