sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Flunssa

Terve mieheen ja naiseen!

Eiks oo ihana yöpuku. Aivan hirvittävä, mulla ei oo varmaa 15 vuoteen ollut näin paljon pinkkiä päällä samaan aikaan...

Iha hirveetä myllytystä taas ollut viime viikko ja onnistuin sitten pahentamaan tätä mun nyt kuukauden kestänyttä flunssaani entisestään. Sen lisäksi naksautin selkäni niin, etten pystynyt alkuviikkoon kääntämään päätä tai liikkumaan ilman tuskia. Vatsakin on ollut vähän kipeä, koska olen joutunut vetään sen verran suuria annoksia voltarenia, buranaa ja paracetamolia. Vali vali... Ei kuitenkaa ole ollut migreeniä, HAA HAA!




Mulla on vähän sellanen mentaliteetti, että jos en ole aivan kuoleman kielissä, lähden silti kouluun tai töihin. Se on tosi huono tapa, mutta täällä se on vaan pahentunut, kun joudun itse kuitenkin osittain kustantaan ton koulun, niin en todellakaan jää mistään paitsi jonkun vaivaisen flunssan takia! hehe... Päinvastoin, oon tunkenu jokaiselle ylimääräselle luennolle ja guest lecture-seminaariin. Nyt ollaan kuultu Daily Telegrahpin äijän selostuksia ja neuvoja, Reuters News Agencyn ja Sunday Timesin toimittajan vinkkejä ja ens viikolla on vissiin... Timesin joku kolumnisti. Good times. Suomalaiset opiskelijat representtaa.

Kouluni on vankilani. Ja Arsenalin Areena, olkaa hyvät.

Mulla on jo vähän alkanut selkiytyyn, että mikä se mun juttu journalismissa on. Tai ainakin pystyn aika selkeesti ajatteleen mitä en ainakaan halua tehdä. En usko, että noi nopeat news Agencyt on mun juttu, sillä niiden kanssa pitää olla tosi neutraali, nopea ja tarkka. Mä sopisin paremmin just jonku Sunday Newspaperin toimitukseen, missä on enempi aikaa kirjottaa juttuja, tehdä taustatyötä ja tutkia jne. Toisaalta, en ole mikään maailman kärsivällisin ihminen. Ja niihin duuneihin ei sitten ihan marssita vain koulusta suoraan.

Kuitenkin jouduin sen verran elämästä karsimaan, että tämä blogi jäi ton flunssan takia vähän vähemmälle huomiolle, mut älkää huoliko, mä oon tässä taas! ^.^

Kiitos Papa! Kamal ikävä! :'(

Faija lähetti mulle pahvilaatikollisen kamaa maanantaina. Se on niin ihana. Pahvilootan uumenista löytyi salmiakkia, JÄLKIUUNILEIPÄÄ (söin sen jossain parissa päivässä), lämpimiä vaatteita, pipo&hanskat ja mun uus talvitakki.

<3 Voi luojaaaa...
Mun verisuonet itkee tällä hetkellä ton voimäärän perään, mutta kun mä vaan tarvitsin tota.

Tai sanoisinko, tundratakki. Se on sellainen takki, mistä mä olisin ollut Jyväskylän hyytävissä talvissa todella kiitollinen. Mutta mitä mä Lontoossa teen takilla, joka sopisi varuteeksi retkikunnalle, joka on matkalla pohjoisnavalle?!

Eikö ole tyylikäs? Toi on oikeesti just kiva ja ihan sama vaikka näytänkin ihan Muumilaaksosta karanneelta olennolta.

Kuinka väärässä mä olinkaan...

Takille pari päivää vitsailtuamme kelit yllättäen jäähtyivät tosi lähelle nollaa. Lontoossa on aina tosi kosteaa ja tuulee vähän välii, aina välillä sataa tihuttaa ja ne pisarat on kuin joku ampuisi jääkikkareita taivaasta sua kohti. Laitoin ton takin päälle eilen päivällä kun kävin kaupassa ja illalla kun lähdettiin tyttöjen kaa juhlimaan Halloweenia ja voi luoja paratkoon.

Rakas Tundratakki,
Perun kaikki ilkeät, vähättelevät sanat sinusta ja siitä sovitko Lontoon ilmastoon. Olet täydellinen, älä koskaan muutu tai jätä minua.
Kunnioittaen,
Fanni.

Toi flunssa aiheutti myös sellaisen huonon jutun mulle, etten ehtinyt/jaksanut panostaa mun Halloween asuun. Olin odottanut tosi innolla sitä, että saisin leikkiä nestemäisellä lateksilla ja tekoverellä, mutta budjetti-kysymykset ja omat voimavarat tulivat viime viikolla aika kovaa paukkuen vastaan.

Päädyin siis ostamaan punnalla Primarkista tyttöjen osastolta kissankorvat. Olihan se ihan onnistunut asuvalinta näin jälkeenpäin ajatellen, varsinkin kun perjantaina ei ollut edes varmuutta, että onko musta edes juhlimaan koko Halloweenia.

sneak peek...

Tiistaina käytiin (en tiedä kuinka hyvää tää teki mun ololle fyysisesti, mutta henkisesti kaipasin sitä iltaa, näin jälkeen päin ajatellen. Oli kamala koti-ikävä ja kaikkee) ilmaseksi kattoon Stand Up-showta. Se myös nauhotettiin telkkuun ja tulee ulos joskus marraskuussa jollain kanavalla 200. :'D jep jep... Ihan jees show, mutta en kyllä olisi siitä maksanut.

Käytiin sen jälkeen yksillä, mutta palvelu pelasi sen verran hyvin kyseisessä baarissa, että uudet drinkit työnnettiin naaman eteen ennenkuin edelliset oltiin ehditty viimeistellä. Onhan se mukavaa, että baarimikko säälii köyhiä opiskelijoita ja tarjoaa drinkit, nyt onki huono omatunto, koska unohdin kiittää lähtiessämme tätä kyseistä miekkosta. Törmättiin illan aikana myös pariin aussiin, jotka oli ollut kiertelemässä Eurooppaa ja olivat viimeiseksi etapiksi valinneet Lontoon. Täytyy sanoa, etten tule koskaan täysin ymmärtämään Ausseja. Outoa porukkaa, kaikella rakkaudella. :D

Tää tyyppi melkeen pyörty, kun näki, että mun korvan takana on sama numero tatuoituna. Söpöä.


Sain koko loppuviikon joka ilta kutsun lähtä poikien kanssa ulos, mutta jätin väliin, koska mun olo oli niin huono ja koulu vaati mun keskittymiskyvyn. Tietäispä mun koulu, mitä jätin väliin sen takia, että jaksan lukea läksyni. Mielestäni ansaitsisin jonkin sortin bonuksen.



No mut palaillaan huomenna kukkarolle, kirjottelen sitten enempi tosta Lauantaista ja Halloween bileistä.

Ps. Saatoin viime viikolla rikkoa jään Sports Journalism kurssikavereiden kanssa. Suuri läpimurto! Luennoin äijille Mikko Koivusta ja NHL-lock outista. :D

English edit/summary/sentence/sum up: I've been kind of sick and busy. And the winter coat that my dad sent to me is amazing.
Pin It Now!

2 kommenttia:

  1. Mä alankin tästä lähin vaan lukea noi englannin kieliset lyhkäiset pätkät :D

    VastaaPoista