maanantai 15. lokakuuta 2012

Kuherruskuukausi ohi?

Terve taas!

Lähde: Pinterest. Tosi legit.

Hei, tajusin että olen ollut nyt Lontoossa yhden kuukauden! Ihan huisia. Tuntuu jotenkin, että olisin ollut täällä paljon kauemmin... Niin paljon on ehtinyt tapahtua.

Tää päivä ei ollut ihan mun päivä. Nukuin viime yönä ihan sairaan huonosti, ekana pyörimällä sängyssä siihen puol kolmeen, sitten heräämällä seittemältä pää täynnä räkää. No, on sitä ennenki nukuttu huonosti. Maanantai, uusi päivä ja viikko: the world is your oyster.

Aloitin sen taas pahaa arvaamattomasti katsomalla uusimman jakson Downton Abbeyta. En spoilaa mitään, mutta en tajua mikä tarve kaikilla mun lempisarjoilla on viime aikoina ollut tappaa tai tuhota kaikki mun ultimate lempihahmot? Niinku, mitä helvettiä?!

Jakso aiheutti kyllä sellasen katatonisen tilan, mistä toipuminen kesti puol päivää.

Päätin sitten kuitenkin ryhdistäytyä ja kokeilla, että josko saisin avattua Natwestin kautta pankkitilin. Kävelin Crouch Endiin 25 minsaa/suunta. puolessa välissä matkaa alkoi sataa tihuttaa...

Perillä selvisi sitten vartin odottelun ja soittelun jälkeen, että mun kirje, minkä sain siis yliopistolta, joka todistaa mun kotiosoitteen Britanniassa, ei kelpaa enää kuin tilanteessa jossa opiskelija asuu yleisissä opiskelijaasuntoloissa. Mähän asun yksityisessä kämpässä, jonne mulle ei tule mitään utlititybillsejä (sähkö, vesilasku, coincil tax), eli en voi mitenkään todistaa, että asun täällä oikeasti.

National Insurance Number auttaisi, mutta kun senkin saamiseen tarvitaan todistus kotiosoitteesta. Ha ha ha... Vituttaa.

Ihan hassua, kun kuitenkin käyn täällä yliopistoa täällä ja jossainhan mun pitää Englannissa asua, vai mitä? Tai siis, emmä kuitenkaan missään sillan alla asu. Mutta uudet säädökset ja käytännöt on tiukempia kuin ennen ja näillä siis mennään.

Seuraavaksi voin yrittää pyytää mun suomen pankilta Nordealta Bank Statement-asiakirjaa. Odottelen nyt vastausta nordealta, että paljonko sellaisen tilaaminen maksaisi. En ole kuitenkaan hirveän positiivinen, sillä Matilda kyseli suosituskirjettä Nordealta viime vuonna ja sen tilaaminen olisi maksanut sen 62 euroa. Että tervemenoa. En vissiin sitten avaa pankkitiliä täällä...

Kun astuin ulos pankin ovesta Murphyn kuorma-auto sattui juuri ajamaan ohi ja heitti rapaa mun päälle. Sekin firmoimeen on aina siellä missä mulle tapahtuu "ranttantaa"-tilanteita...

Ja jos sekään ei vielä ollut tarpeeksi, mulla on sellanen olo että nyt on alkamassa se mun nyt kuukauden pelkäämä ja odottama migreenien maailmansota, joka tullaan käymään mun vasemman, oikean aivolohkon välillä. Tärkeimmät sotatantereet tulevat arvatenkin olemaan mun oikean silmän takana, siinä ohimon tuntumassa ja tuolla niskan kuopassa.

Hurraa vaan!

Otter, I know how you feel.

Nyt on sellanen olo, että voi luoja kun vaan ois joku, joka silittäis nyt mun päätä ja jonka kainaloon vois käpertyä turvaan ja särpiä teetä.

Huomenna ois kampaaja aamulla (vihdoinkin) ja illalla koululla on uuden News Roomin avajaiset ja Guardianin editor tulee pitämään meille puheen ja Q&A-session. Ruokaa ja juotavaa on myös tarjolla. Ehkä se taas inspais. Torstaina myös Daily Mailin (Daily Fail, as I prefer) entinen toimittaja tulee pitämään inspis-luennon.

Mun NUS card on lähetetty ja Oyster Photocard kans vissiin pitäis kohta puoliin saapua. yay!

Yritän nyt selvitä tästä viikosta, edes jonkin sortin kunnialla. Meen nyt peseen tukan ja sit kuuntelen lisää piristävii disney biisejä ja luen 50 shades of greytä. Se on iha kamala kirja ja valaa uskoa siihen, että ehkä mäki vielä joskus saan julkastua oman kirjan. :D

Ehkä nää piristää... :<

Toivottavasti teillä ihmisillä menee vähän paremmin!

xo Daughter of Murphy
It was sometime in October; she had long ago lost track of all the days and it really didn’t matter because one was like another and there were no nights to separate them because she never slept anymore.
-Sylvia Plath, Tongues of Stone 
Pin It Now!

1 kommentti: