lauantai 13. lokakuuta 2012

Lazy Days

Hyvää feilaus päivää jokaiselle!

Yritin tähdätä ja samalla vilkuilin kahta komeaa nuorukaista. Multitasking: failed.

It's free!

Aivan tajuton väsymys ollut päällä koko päivän.Outoa, että vaikka juon aina saman x määrän alkoholia, niin darrat on aina erilaisia. Välillä oon ylhäällä jalkeilla jo kymmeneltä, toisina päivinä saan itseni kammettua ylös sängystä siinä yhden paikkeilla. Tänään oli vähän sellainen olo, että sängyn ulkopuolinen maailma tuntuu aivan tajuttoman vaaralliselta paikalta mun kaltaiselle viattomalle tytölle. Päätin siis pitää kotipäivän, ihan ansaitun, varsinkin kun ajattelee viime viikkoa. Olen ihan naatti! Ja eipä tarvitse laittaa rintsikoitakaan päälle koko päivänä... Tai vaihtaa yökkäreitä pois. ^_^

Mosaiikki kissa. :(

Siispä kerronkin teille jännittvästä ja ilmaisesta Saatchi Galleriasta Sloane Squarella, missä käytiin Matildan kanssa tiistaina. Hurjan tekotaiteellista. Tai liian painostavaa mulle ja jotenkin se oli tosi nätti galleria ja tykkäsin sen sisustuksesta, mutta siellä ei ollut kovin paljoa teoksia esillä ja taisin tykätä ehkä kahdesta kokoelmasta. Ei hirveen hyvin, vai mitä? Pahoittelut muuten huonoista kuvista, en vaan ole jaksanut ottaa järkkärii mukaan mihinkään ja kännykkä on niin paljon nopeampi. Eikä tämä blogi nyt täysin rakennukkaan visuaaliseen mahtavuuteen ja antiin.

Tämä ja seuraava olivat mun lempparit.


Mahtavuutta. :)

Tää maisema näyttää ihan Oonan Kosto-photoshoppailuilta viime vuosilta. Oikeasti näyttää vähän siltä, että joku tyttö on ollut partioleirillä patikoimassa ja sen menkat on alkanut kesken kaiken. Sen tytön sisäinen Luonto Äiti on vain yksinkertaisesti räjähtänyt varoittamatta ja tämä on ollut tulos.
Matildan lemppari näyttelystä: Keltaista lunta. ;)
Mun elämä.

Siellä galleriassa haisi tosi oudolta. Ihan kuin joku tuore maali tms. Kuvittelin, että sitä rakennusta oltiin vissiin rempattu äskettäin... Mutta kuinka väärässä olinkaan. Vika gallerian siipi, missä käytiin oli ihan tyhjä. Seistiin siellä reunalla tavallaan sellaisella parvekkeella... Olin hetken aikaa, että mitäs hittoa tämä on olevinaan. Siellä haisi myös todella jotenkin ällöttävältä ja jotenkin ilma oli painostava: kylmä ja kuuma samaan aikaan. Yhtäkkiä sitten tajuttiin, että huone oli sen parvekkeen reunaan asti täytetty öljyllä. sen pinta peilasi huonetta luoden sen tyhjän vaikutelman. Se oli tosi pelottava ja halusin sieltä pois aika nopeasti. Kuvat ei todellakaan anna tolle huoneelle oikeutta. Mikä on ehkä ihan hyvä, mun mielenterveyden kannalta. >.<

Musta osuus on öljyä.


Gallerian jälkeen käytiin käyskenteleen Chelseassa, kun kerrankin oltiin sillä alueella. Chelseassa kyllä oppii nopeasti tuntemaan oman arvonsa. Tai sen, ettei se ole ihan mun naapurustoa. Sen verran kalliita putiikkeja, hienoja ihmisiä ja rahaa näytti olevan liikkeellä. Ja sitten siellä on meikä, köyhä opiskelijan raakile North Londonista. Whohooh!



Noh, mulla on se ongelma, että mun meikkivoide ja peiteväri oli päässyt loppumaan ja mulla on niin hankala iho, ettei ihan mikä tahansa maybelinen peitepuikko kelpaa peittämään mun kuivia nenänpieluksia, taikka satunnaisia tappajanäppyjä. Sama pätee vähän meikkivoiteeseenkin. Olen tullut siihen tulokseen, että mun on  turha yrittää löytää hakuammunnalla halpaa meikkivoidetta, kun MACin Studio Sculpt toimii ihan hyvin. Kulutan vaan rahaa ja aikaa turhaan tuotteeseen. Pistäydyttiin siis MACin liikkeessä ostamassa nuo tarvikkeet. Hurraa... Peiteväri, mitä käytän on samasta sarjasta eli  Studio Sculpt Concealer, oli netissä ainakin lopetettu tuote, eli olin aika kauhuissani sen suhteen, että löytyisikö uutta yhtä hyvää ja mun kuivaakin kuivemmalle korppu-näppy iholle soveliasta tuotetta. Onneksi, jostain ihmeen syystä, tossa liikkeessä oli niitä yhä. Eli siirsin päätöstä ja uuden yhtä hyvän concealerin etsimistä ainakin vuodella, ehkä parilla. Hurraa!



Sitten otettiin bussi ja mentiin Sohon Wholefoodsiin syömään myöhäinen lounas. Ja käytiin myös parilla ja tavattiin paljon kasvoja menneisyydestä, mikä oli aika hulvatonta. On Lontoossakin kumman pienet piirit, tai sitten me ollaan vaan liian sotkeentuneita ton yhden yhteisön piiriin. Hassua.

Don't mind if I do...

Koulu oli siis aika raskasta tällä viikolla, mutta myös todella antoisaa. Kerroinko jo Ben Brownista, BBC:n sotareportterista ja ulkomaankirjeenvaihtajasta, joka tuli pitään meille torstaina aivan mielettömän mielenkiintoisen luennon? Aivan tajuttoman kovakuorinen äijä. Nostan kyllä hattua tollaselle uralle, mutta siis mulle mun perhe ja sukulaiset (ja kaveritkin) on aina sanonut, että ne näkis mut just sellasena reportterina, joka uutisoi jostain satetantereelta ympäri maailmaa... Mutta voin sanoa, että musta ei olisi siihen. Oon liian tunteellinen ja herkkä ihminen. Se, miten paljon toi Benkin on nähnyt hävitystä, kuolemaa, hätää ja vitsauksia maailmalla on aivan tajutonta. Se on tehnyt tota työtä yli 20 vuotta ja se on kasvattanut itselleen paksun kuoren, mutta mitä vanhemmaks se on tullut, sitä enemmän se on kuulemma alkanut tuntemaan sen tuskan, mitä muistot Tsunamin kauhuistaTšetšenian sota ynnmä muut tapahtumat, mistä se on raportoinut on aiheuttanut. Tossa työssä on mahdotonta olla saamatta traumoja, mutta musta tuntuu, että mun pää ei kestäis sitä. Mä itkisin varmaan koko ajan ja sitä paitsi, rehellisesti sanottuna, miehenä on paljon helpompi tehdä tota duunia, kuin naisena. Valitettavasti.


Näytin vissiin vähän pojalta tällä viikolla koulussa. Paita on Pride Clothing-merkkinen ja maailman pehmosin ja mukavin. Tukekaa kaverini vaatemerkkiä ja käykää ostoksilla:http://shop.showsomepride.com/


Eilinen ei ihan ollut mun päivä. Nukuin kyllä tosi hyvin, mutta koulussa mikään ei oikein kulkenut ja illalla hiukset ei millään meinannut suostua yhteistyöhön. Glee ja Greyn Anatomiakaan ei tullut (ja mä tarviin mun viikottaisin hysteria-räkä-itkut! Se on terapiaa!). Uusi Vampire Diaries jakso oli myös ihan kökkö...


Sain tukan lopulta suht hyvin laitettua, mutta kaks kertaa kauemmin sen vääntämiseen meni.

Mä päätin siis tehdä ton mun perus kiehkura-tötterön. Se ei mennyt ihan niin kivuttomasti kuin normaalisti. Uskomatonta, että edelleen mul tulee niin totaalisia blackoutteja, kuten miten päin mun pitäis kihartaa toi etuhärpäke. Järkyttävyyttä! :D

Baarissa oli alkuks vähä hiljasta ja tylsää, mutta kyllähän se ilta siitä sitten vilkastui. Ehkä jopa vähän liikaa. Ällöt vanhat miehet yritti iskee baaritiskillä, mutta onneksi mun ritarilliset baarimikko tutut tuli pelastamaan mut pulasta... Ja heittivät sen jälkeen jäähilettä mun paidan sisään. Mä en ollut hirveän impressed, en vaikka ykski sano et se tarkottaa et oon tosi kuumaa kamaa. Mulle olis kyllä riittänyt vaan se, että se sitten sanotaan, eikä heitellä jäätä päälle, kiitos vain. Se ei ollut kauhean miellyttävä tunne. x) Miehillä on joskus (lue: aina) vähän outoja tapoja. Ja ne ei osaa ajatella loogisesti. 

Olin suunnitellut, että olisin huomenna mennyt etsimään talvitakkia, koska täällä alkaa olemaan aika kylmä iltaisin, mutta isi soitti ja ilmotti, että se voi lähettää mulle 2117:n yhden takin. Tosin oon vähä skeptinen, että millanen se takki tulee todellisuudessa oleen ja ton merkin tuntien, se takki on tarkotettu Tundralle, ei Lontoon vaihteleviin keleihin... Toisaalta, niinkuin mu läheiset tietää, meitsi on aina aika jäässä. Henkisesti ja fyysisesti. Mun isi on maailman paras. <3 On kyllä vähän ikävä. Eik ihan vähän, vaan aika paljonkin.


Piripöllöt ja skittlessit <3


xo Daughter of Murphy

ps. Tässä on kuva mun uudesta päiväkirjasta, johon mun pitää joka päivä kirjoittaa vartin verran free writing-tekniikalla jotain shittiä Creative Writing tunnille. Tekstiä ei saa muokata tai sensuroita. Tähän asti päällimmäiset teemat, mistä oon kirjoittanut on ollut kuolema, kuoleminen ja rakkaus. Oon niin emo, et ei mitään rajaa. :'D
Mikä on sun lempiväri?
Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti