torstai 11. lokakuuta 2012

Lontoon Huomiot

Nyt kun olen muutamassa viime postauksessa keskittynyt siihen miten kivaa ja mahtavaa ja railakasta täällä Lontoossa on ollut (noin päällisin puolin) päätin koota tähän vähän huomioita, joista suurin osa näyttää tän ihmemaan vähän ehkä nurjassa valossa. Mut hei, nämä on vain mun, ulkopuolisen alienin, tekemiä rehellisiä huomioita.

-Johtuneekohan maan mammuttimaisuudesta ja ihmisten järjettömästä määrästä... Mutta täällä asiat ei toimi yhtä hyvin kuin Suomessa. Siis en nyt sano tätä silleen, että mua jokin asia nyt tällä hetkellä vituttais. Tämä on vain huomio, jonka olen tässä muutamien viime vuosien aika huomannut...

  • Julkinen liikenne. Toisaalta, täällä on 24h bussilinjoja, jotka oikeasti kulkee säännöllisesti läpi yön. Sitä mä oikeasti arvostan. Mutta sitten ne päättömät, "hei lopetetaan tää linja, vaikka tätä käytetään aivan sairaasti päivittäin!" tai ne bussikuskien kuulutukset, "Hei, tiedän, että tän dösän piti olla menossa paikkaan X, mutta mä en jaksa enää ajella, eli KAIKKI ULOS!" Ja sitten seisot pysäkillä Lontoon ehkä surullisimmassa paikassa (Peckham Rye) kaatosateessa 40 minuuttia ja odotat seuraavaa bussia. Hurraa sanon minä!
  • Netti. Se ei vain toimi aina välillä, ilman mitään loogista syytä. Puhun nyt tästä koneen netistä ja kännykän netistä.
  • Meillä lajitellaan jätteet. Se on hienoa. Mutta en vielä ihan ole sisäistänyt tota logiikkaa. Suomessa on energia- ja sekajäte, pahvin keräys ja biojäte. Täällä on kierrätysjäte, sekajäte ja biojäte. Ehkä mä vaan oon niin pahviaivo, mutta mulla on ollut vakavia hankaluuksia hahmottaa tätä järjestelmää. Pahvista puheenollen, Suomessa on pahvinkeräys, mutta puhtaan pahvin voi heittää myös energiajätteeseen. Tätä logiikkaa hyväksikäyttäen, oletin, että laittamalla liiskatun pahvilaatikon sinne kierrätettävät-jäteastiaan olin oikeassa. Väärin. Joku oli parin päivän päästä heittänyt sen kadulle.... Nyt tosin kun mietin, se saattoi olla eri pahvilaatikko ja meidän naapurin tekosia. Mun kierrätettävät Primark kassit kyllä oli tungettu sen pahvilaatikon sisään... Ei näistä briteistä aina ota selvää
-Mulla kestää ruokakaupassa aivan tajuttoman kauan. Ainakin puolet kauemmin kuin Suomessa. Ja ne jotka tuntee mut, tietää, etten mä Suomessakaan ole mikään nopea ruokashoppaaja tyyliin "banaani, maitohylly, kanapaketti, ketsuppi, juusto ja kassalle." Ehei, mun pitää tutkia ja miettiä ja pohtia. Aina jälkeenpäin mietin, että pitikö mun oikeasti kuluttaa se viis minuuttia miettien että otanko sen emmentalin vai oltermannin. Täällä kun kaikki tuotteet (paitsi karkit) on enemmän tai vähemmän vieraita, niin onko tuo nyt ihme. nyyh...

-Olipa sulla päällä minimekko ja korkkarit, tai pitkät lököttävät paavo pesusieni kalsarit ja tukka räjähtäneellä Pikku Myy pompulalla kun viet roskia, tai poistut ulko-oven jännemmälle puolelle, on aivan salettia, että ohi kulkevat nuorukaiset vislaavat tai huutelevat perääsi hävyttömyyksiä. Vähän itketti toissapäiväinen roskien vienti.

-Ötökät täällä on mielipuolisia. Suoraan jostain Spidermanista. Jotain ydinjätettä syöneitä hämähäkin ja heinäsirkan risteymiä. Koulutettu tappamaan mun kaltaisia foobikkoja.

-Täällä tekee mieli pubiin. Aina. Piste.

-Tälle kansalle ei ole olemassa muuta urheilulajia kuin jalkapallo. Jos siinä menee ihan hemmetin huonosti, niin silloin saatetaan hake lohtua kriketistä(!!!), rugbysta tai ehkä formuloista ja golfista.

-Mä en ole löytänyt hajusteetonta pyykinpesuainetta. :< Suomessa niitä on joka hyllyllä. Täällä on vaan sadoittain erilaisia kukkaistuoksuja. yäk.

-Miksi Suomessa ei ole Primarkia?

-Kivennäisvesi ei ole kivennäisvettä.

- Mun lattia on vino. Täällä ei rakenneta taloja suoraan. Tähän olisi sopinut erinomainen anekdootti vanhasta kunnon rakennus-arkkitehti-mestarista, Simonista (au pair perheeni faija), mutta jätän sen johonkin toiseen kertaan.

-Robbie Williamsin keikkaliput 02-areenalle maksaa about 56-140puntaa. Seisomaliput 100 puntaa. Morjensta vaan. Mä oon rakastanut ja tukenut Robbieta yli kymmenen vuotta, mutta mulla ei ole varaa tollasiin hintoihin. En epäile, että olisiko Robbien keikka just ton hinnan väärti, päinvastoin, mutta mulla ei ole varaa heittää tollasta rahamäärää tällä hetkellä. Tarviin talvitakin.

-Vitun jalkapallo, sanoinko sen jo?

-Britti Media. Hirvittävää. Tästä voisin puhua kokonaisen postauksen verran, joten jätetään tämä aihe tähän tällä kertaa

-Yleistietämys, mitä tällä kansalla ei ole. Ei siis edes omasta historiastaan, saatika muun maailman. Mä nyt tietenkin yleistän tosi rankalla kädellä, pitäkää se mielessä, mutta silti aivan varmasti 90% tietää Mitä Cheryl Colella oli päällä eilisessä X Factorissa. Ja kaikki haluavat tasan samanlaisen mekon, saman hiusvärin ja kampauksen ja manikyyrin ja meikin ja tekoripset. Christ!

-Yleistietämys vol. 2. Voisin kertoa taas toisen anekdootin Simonista ja siitä kerrasta kun söimme take away kiinalaista ja Simon kyseli, että tulikos mulla koti-ikävä siitä safkasta. Olin vähän, että noh ei nyt erityisemmin, ihan samalta se kinkkis maistuu täällä ja Helsingissä.... Simon sitten siihen tuumasi, no mutta eikös Suomi ole Kiinan rajavaltio, joten tokihan Suomen ja Kiinan ruokakulttuuri ja maut ovat aika samankaltaisia?

Annetaan tämän toteamuksen laskeutua hetki....

Vielä hetki...

On se jännittävää...

Mietin hetken, että olinko mä nyt ymmärtänyt vanhan kunnon Simonin ihan pieleen ja kysyin, että unohtiko kyseinen herrasmies nyt jotain, esim. Venäjän? Sellanen pieni, puoli maapalloa kattava valtio Suomen ja Kiinan välillä?

Simon ei luovuttanut näin vähällä, koska hän oli selkeästi päättänyt omassa pääkopassaan, että Suomi on yhtäkuin Mongolia.

Seuraavaksi hän yritti päteä, kertomalla, että no kyllähän Silkkitie kulki Kiinasta Suomen halki, joten tietenkin me pohjolan asukit ollaan saatu paljon vaikutteita sen kautta....

Ja tää ei ollut ainut kerta, kun Simon heitti pöydälle tämän Silkkitie-kommentin. Edes karttapalloa apuna käyttäen en saanut sitä uskomaan kiven kovia faktoja. Simonin kartalla Suomi on Kiinan vieressä, Venäjä on jossain Siperian lähellä ja Silkkitie kulki 1960-luvulla Kiinasta Suomen kautta Ranskaan. Se on morjens.

Ja jatkuu asiat, mitä olen pistänyt merkille:

-Imurit ja muut siivousvälineet. Mitä. Vittua. Meillä on sellainen Queenin Break Free-tyylinen imuri. Se on aivan järkyttävä. ja vaalenapunainen. Au Pair perheellä oli samanlainen, mutta pastellin sininen.

-Ikuinen tuuletus. Keittiössä ja vessassa on ikkunat aina auki, kesät ja talvet. Vaikka ulkona on -20 astetta pakkasta, se kylppärin ikkuna on ja pysyy auki.

-Suihkut ja vedenpaine, mä niin ikävöin teitä!

-Tee. Mä en vain tiedä mikä se on, mutta täällä alkaa jostain syystä tehdä aina mieli teetä. Jopa maidolla tai sitruunanpalalla höystettynä (ei kuitenkaan yhtä aikaa). Tähänkin tulisi tosi hyvä anekdootti Au Pair perheen Simon faijasta ja sen kello viiden tee-hetkestä perheen ainoassa vessassa/kylppärissä. Ainut mitä sanon, on se, että edelleen tulee alavatsaan sellainen ilkeä olo, kun on aivan kamala hätä ja tietää, että pitää pidättää vielä ainakin tunnin, koska Simon lilluu kylpyammeessa nauttien sen iltapäiväteetä.

Musta tuntuu, että tästä Lontoon Huomiot jutusta kehkeytyy vielä jatkuva juttusarja, joten stay tuned for more... ;)

Onneksi huomenna on jo perjantai. Mulla nimittäin repee kohta pelihousut. Koulu on ollut aika raskasta tällä viikolla... Ehkä mulla tulee nyt joku henkinen taantuminen, kun alkuviikkojen jännitys ja adrenaliini alkaa purkautua ja poistua kehosta. Sitä vuosisadan migreeniä vielä odotellessa... Mun eka urheilu (PAIKALLINEN JALKAPALLO EI MITÄÄN TIETOA EDELLEENKÄÄN MISTÄ MÄ SEN AIHEEN REPÄISIN) raporttini julkastiin tänä aamuna hollowayexpress.co.uk sivustolla. So exciting! Eka kerta, kun mun on oikeasti tehnyt mieli itkeä, kun mun juttu on vihdoinki julkastu jossain. Pääasia kuitenkin, että mä sain sen jutun tehtyä (kerron huomenna tarkemmin miten tähän päädyttiin) ja se, että se oikeasti julkastiin. Varmasti vain säälistä mua kohtaan, mutta sama se. Sääli on sairaus... He he... Se on kuitenkin vain 150 sanan juttu, eli ei ihmekkään, ettei se herätä mitään muita tunteita kuin lievän tarpeen hakata pää irti muusta ruumiista jollain tylpällä esineellä... Tänäänhän jatkoin tätä lupaavaa uraani kirjoittamalla news storyn Charlie Bit Me-youtube videosta. 100 sanaa pelkkää vaipan painavaa asiaa.

Käsitteellä "tänään" tarkoitan huomista iltaa.

Onneksi huomenna on perjantai. Mä olen niin ansainnut viikonlopun.

xo Daughter of Murphy

English Edit: I observe and discover things that are new/different/annoying/someway thought provoking.
Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti