tiistai 6. marraskuuta 2012

Bucketlist: Meet Robbie Williams

Toisil on deittei, toiset on parisuhteessa ja toiset tapaa Robbie Williamsin.

Voinette arvata mihin kategoriaan mä kuulun...



Voitteko aina sitten muistuttaa mua tästä ja siitä, mitä Robbie Williams sanoi mulle, ennenku mä ehdin suurin piirtein edes avata suutani? Ei enää typeriä masisteluja ja itseinho kohtauksia tälle likalle, kiitos! >.<

Tää stoori pitäisi aloittaa mun lapsuudesta. Siitä hetkestä kun näin Angelsin musavideon ekan kerran. Selostaja ilmotti että nyt tulee Robbie Williamsin, entisen Take That bändin jäsenen soolohitti. Mä pikkutyttö odotin koomikko Robin Williamsii ja olin eka tosi vihanen, ku siellä nummilla hihhuloi joku nuori kananmuna-päinen hyyppä. Mutta silti se jäi jotenkin kummittelemaan...

Robbie on aina kulkenut mun elämässä mukana. Olin aivan törkeä die-hard fani murrosiässä. Niin suuri, että mun perhe ja lapsuuden kaverit yhä sanoo, että Robbie on yksi top 5 asioista, joita niillä tulee mieleen kun ne ajattelee mua. Ja Robbiesta mul tulee aina mieleen äiti, isä ja perhe. Äidin kanssa käytiin kattoon Robbie Williamsin keikka, eikä sekään sujunut ilman meidän perus sekoilu-kommervenkkeja! (juostiin ympäri Hartwall Areenaa Let me Entertain You:n tahdissa kun oltiin oltu väärillä paikoilla, koska meidän alkuperäset oli niin surkealla sijainnilla. Sillä lailla...)

Iän kanssa olen vähän siirtynyt muihin asioihin ja Robbie on jäänyt taka-alalle. En myöskään ole aivan hirveän suuri sen uuden musiikin fani, joskin Radio Killed the Radio Star oli ihan jees albumi. Oon kuitenkin seurannut häiskän uraa ja elämänliikkeitä enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Ei ole ollenkaan liioittelua sanoa, että Robbie on ollut valtava vaikutus mun maailmankatsomukseen ja siihen miten ymmärän itseäni ja omaa persoonalliosuuttani. Sen biisien kautta mä oon oppinut elämästä, rakkaudesta ja taiteesta... Ennenkaikkea kuitenkin viihteestä ja mitä viihdeala ja musabisnes on. 

Tiedän, että tää on aika hölmöä ja lapsellista, mutta mun yksi suurimmista unelmista on ollut pystyä kiittää Robbieta ja sanoa sille, et sen musa merkitsee mulle paljon. Vaikeuksien kautta voittoon ja kaikkea sitä...

No, Robbien uusi albumi tuli ulos maanantaina, ja vissiin perjantaina tuli infoa luotettavalta lähteeltä (Eli ihan Robbien virallisilta nettisivuilta), että HMV järjestää nimmarien jakotilaisuuden 300 onnekkaalle fanille. 300 fanille Lontoossa. Tilaisuuteen pääsee rannekkeella, joita HMV alkaa jakaa maanantaina kaupan avattua 9.00 ja tilaisuus olisi sitten illalla 19.30, sen jälkeen kun Herra Williams on käynyt sytyttämässä Oxford Streetin jouluvalot. Kiireinen mies tuo Robbie.

No mä mietin, että voisinhan mä mennä kattelemaan, mutta tuskin saisin ranneketta. Turha edes yrittää... Aika nopeasti käänsin päässäni sen niin, että turha mun on sinne mennä sekoilemaan. Enhän mä enää fanita Robbieta niinkuin aikoinaan, ihan sama siis.

Sunnuntaina illalla/yöllä puhuin mun siskon Noran kanssa puhelimessa ja sanoin sille sivumennen tosta tilaisuudesta. Norahan repi pelihousunsa ihan täysin ja muistutti millainen once in a lifetime tilaisuus tää on ja kerran elämässä mulle työnnetään nokan eteen mahdollisuus tavata Robbie ja ehkä jopa puristaa miestä kädestä ja kiittää kaikesta. Olin silleen, et mitä mä oikein ajattelen, tietenkin mun pitää ainakin yrittää, eihän sitä muuten koskaan tiedä!

No, päätin laittaa herätyksen seuraavaksi aamuksi seittemäksi ja menisin sitten katsomaan ysiltä HMV:lle, että josko niitä rannekkeita olisi vielä mullekkin.

Seuraavana aamuna kellon pärähtäessä 7.00, olin ihan et ei mitään mahdollisuuksia, että olisin nousemassa lämpimästä sängystäni ja lähteväni aamuruuhkaan jotain vitun ranneketta hakemaan. Olkoot koko juttu! Ihan sama... kunhan saan nukkua...

Kahdeksalta mä kuitenkin jostain syystä pamahdin pystyyn ku tykin suusta ja sadattelin itteäni ja muistutin taas kerran, että tuskin saan koskaan enää tälläista tilaisuutta, voi jumalauta Fanni, mitä sä pelleilet?!

Naama turvonneena ku orangilla ja nenän alla kaks maailman ruminta finniä (jotka tosi tyylikkäästi ja herttasesti näytti iha räkäkokkareilta) mä lätkin jotain meikkiä naamaan vähän ja join aamukahvin. Samalla stalkkasin tilannetta Oxford Streetillä. Fanien kommentit facbookissa ei ollut kovin rohkaisevia: jonoa oli korttelin ympäri, ihmiset oli telttaillu jääkylmässä yössä jonottaen rannekkeita.

Taas pyshädyin ja mietin, et ei mitään saumaa, miksi oon edes lähdössä ulos?

Sitten tuli kommentti: "meitä on täällä about 150 ja kauppa aukes nyt" Kello oli jotain 8.30 ja mun päässä alko soimaan Mission Impossiblen tunnari. Ja se oli menoa sit! Se aika nopee vaihtu sit siihen Limb Bizkitin versioon, kun bussi mateli ku mato... Onneksi metrot tuli just sopivasti ja vaihdossakin kaikki meni tosi buenosti. Livuin aamuruuhkassa kuin mikäkin tanssilattioiden partaveitsi.

Pärähdin HMV:lle about 9.15. joku myyjä tuli heti kyseleen multa et miten se voi auttaa ja tunki jotain katalogii mun kätösiin. Puhisin ja pihisin ja sain sanottuu että onko niitä rannekkeita vielä jäljellä?

Niin siis mitä rannekkeita?

Hetken aikaa panikoin, olinko mennyt väärään levykauppaan?!

Onneksi se myyjä aika nopsaa tajus tilanteen vakavuuden ja otti mua kädestä (se oli tosi söpö) ja ohjas mut parin paikan kautta oikealle kassalle ja alko ettiin ihmisii jotka ties asiasta jotain. Lopulta löydettiin naismyyjä, jolla oli niitä rannekkeita vielä pari jäljellä.



Sellane napsautettiin mun ranteeseen ja levy tungettin kouraan. Siinä vaiheessa alko vähän epäuskon kyyneleet kutittaan silmäkulmissa.

Hitaasti se todellisuus, että kaikkien näiden vuosien jälkeen mä vihdoinkin olin tapaamassa Robbie Williamsin. Oon nähnyt sen livenä VAIN kerran elämässäni ja mulla ei ole tällä hetkellä varaa ostaa lippuja sen 02-keikoille. :(



Vaapuin kotiin sitten pienoisessa transsissa ja yritin tehdä koulujuttuja, mutta eihän niistä tullut yhtään mitään, kun olin niin kovin onnellinen. Kuuntelin uuden levyn kerran läpi ja ihan ok-kamaa, ei mitään sellasii vanhojen hittien tasosta, mutta Candy on kyl aivan huippu biisi... Ja oli siellä pari muutaki ihan hyvää biisiä, mitkä erottu massasta.



Päätin laittaa itteni tosi nätiksi, koska Robbie ansaitsee vain parasta. Mulla on ollut pienoinen kriisi ulkonäköni ja itteni kanssa viime aikoina. Tuntuu kokoajan että mussa on jotain vikaa, enkä kelpaa koskaan kenellekkään .Tyhmää, I know. Mut en voi sille mitään. Ja siis se ei liittyny millään lailla mihinkään toisten osapulien kriiseihin tai mihinkään mitä kukaan ois sanonu tai tehny. Se oli kokonaan mun oman pään sisällä kehitettyä pahaa oloa.



Kun vihdoin tulin siihen tulokseen, etten saa itteäni enää paremmin valmistautuneeksi taas matkustettiin keskustaan. Jouluvalot Oxford Streetillä oli jo sytytetty ja paikalla oli paljon populaa. Tykkään joulusta Lontoossa, täällä on ihana tunnelma (siis silloin kun et ole lahja-ryysiksessä shoppailemassa, hyi olkoot!), harmi kun en tajunnut ottaa kuvia... Mutta ymmärrätte varmaan, että mun mieli oli vähän muissa maisemissa sillä hetkellä.



Jouduin jonottteleen aika kauan. Olin paikalla ajoissa, niinkuin mua oli aamulla kehotettu, mutta tietenkin tämmöset sessiot alkaa aina myöhässä. HMV suljettiin jo seittemältä siis eilen, koska se lattia muutettiin tohon tilaisuuteen soveliaaksi.



Lopulta pääsin sit sisään ja pääsin jonotteleen muiden fanien kanssa Metal-hyllyn luokse. tietenkin. :D Robbien biisit raikasi ja mä en nähnyt mitään muuta kuin ihmisiä ja Robbie-figuureja ympärilläni. Sitten yksi nainen osoitti mulle, et tuolla se Robbie on. Se hieno, hieno mies...

Ei luoja mitä tämä on...

Naiset, jotka oli siis jotai 40-50 vuotiaita pillitti siel ja oli iha täpinöissä. Mä yritin olla tosi cool ja rauhallinen. Jouduinkin venaan siinä joku 2 tuntia. Aika nopsaa selvisi, että kuvia ei saanut Robbien kanssa ottaa ja siellä oltiin todella tiukkoja säännön 1 allekirjoitus/fani kanssa. Olin luvannut hankkia nimmarin Matildalle ja halusin myös mun siskolle Noralle nimmarin, mutta ei voinu mitään.

Hetkinen, ehkä mä näänkin jotain... :D

Olin siis vähän kyyninen siellä odotellessani, että jaahas tämmönen suuri tähtönen tämä Robbie on. Toisaalta, ymmärrän että se ja sen crew halus jossain vaiheessa kotiin. Levynjulkkarien ympärille on ymmärrettävästi rakennettu aika paljon promo-hommia ynnä muita... Nimmarit viuhus muyös aika nopsaan tahtiin. Robbie oli ystävällinen kaikille, mutta tuntu että lopussa se tuskin enää jaksaa kauheesti panostaa.

Siinä hän on!

Mul alko myös vähän valuva nenä taas vaivaan (lovely) joten niiskutin siinä vähän ja sit yks fani halas mua ja oli et voi ei, itke vain, tää on tosi kaunis biisi ja se on ihka aito Robbie. Olin vähä et "...Jooh, noniin... noh, öh, mä oon vähä sanaton täl hetkellä." en kehdannu sanoo et en mä itkeny vaan mul oli nuha. :'D



Vietin siis kaksi tuntia jammaillen yksikseni Robbien biiseihin ja vältellen kameramiehen zoomailuja. Jälkeenpäin ajatellen Robbie kyllä katteli olkansa yli sinne mun suunnalle useaan otteeseen, mutta siinä vaiheessa mä olin niin fiilareissa siitä kaikesta ja turhautunut, kun en ois jaksanu enää seisoskella paikoillani. Arvelin myös, että sitä vissiin vitutti kun mun kameran salama sekoili. :( Olin ihan varma et se vihas mua.

"Mikä hemmetin punapää-Nakke Nakuttaja tuolla oikein on... Ei jeesus... Why me?" ps. TOI ON NIIN MUN FAIJAN ILME ET EI MITÄÄN RAJAA! ha ha ha... Vai mitä Nora???! Tää on kyllä niin vuoden kuva.

En tajua miksi, mutta mulle on aina ollut tosi tärkeää, ettei Robbie vihais mua. Ja siis, miksi se muka vihaisi, ihan hassu, idioottimainen pelko, mutta siinä seisoskellessani olin ihan varma, että se varmaan vihaa mua. Jooh, ihan hölmöä. Mua myös ahdisti, kun siellä oli niin paljon faneja, että hukkuisin massaan ihan täysin. Ja ei sekään haittaa, se mies näkee niin paljon kasvoja päivittäin, ettei se todellakaan muista enää noin pitkän uran jälkeen fanien naamoja. Ei sen tarvi olla niin kiinnostunut.

Niin paljon rakkautta ja kunnioitusta! :D

Mitä mä toivoin vain, oli se että saisin jonkin kontaktin siihen, että se edes kattoisi mua silmiin ja hymyilisi tai jotain. Olin ihan varma, että olisin yksi niistä faneista jotka ei saa muuta kuin nimmarin ja that's it. Olisin mä ollut siitäkin onnellinen, mutta näin pitkän ajan jälkeen... Robbie on mulle niin ainutlaatuinen hahmo.

Isyys ja avioliitto pukee Robbieta. Se näytti todella tyylikkäältä ja hyvinvoivalta. Äiti ja mun täti sanoo aina, että Robbie (varsinkin nuorempana) näyttää ihan mun isältä ja sen veljiltä. Eilen tajusin mitä äippä ja täti aina tarkotti. Kyllä siinä on samaa näköö kuin mun faijan suvussa.

Se ihana kananmuna!

Lopulta oli viimeisen jonon vuoro, mä olin siinä jonossa kolmantena. Vaapuin tundratakki kainalossa siihen lavan alle ja ne turvamiehet ystävällisen varmoin elkein repi kaiken muun mun käsistä paitsi sen CD:n lehtisen, mihin nimmarin saisin.



Menin vähä sekasin siinä, kun toinen turvamies sano että eteenpäin ja toinen sanoi että odota. joten tepastelin siinä lavan portaissa varmaan tosi fiksun näkösenä. Robbien avustaja, sellainen langanlaiha nainen, jonka tukka ei ole varmaan ikinä nähnyt mitään hiustenhoito tai laitto-tuotteita pahoitteli odottelusta ja yritti alkaa jutteleen mulle siinä odotellessa, mutta mä menin ihan lukkoon siinä kohtaa kun Robbie käänty kattoon mua ja käsillään pyys mua tuleen sen luo.

En sitten enempää viittinyt ottaa noita stalkkeri-kuvia. Vähä hämäsi. :D

Sellaisia hetkiä ei voi sanoin kuvailla. Mul tulee vähä herkistynyt olo kun ajattelenkin sitä. Mun naamalle levis niin puhtaan onnellinen ja autenttinen hymy. Sellaista ei vaan voi feikata. Mä olin miettinyt kaikkea järkevää sanottavaa sille ja kelasin niitä 100km tuntunopeudella päässäni uudestaan ja uudestaan, etten unohtaisi mitään.

Mietin yön yli, että laitanko ton meidän keskustelun tänne vai en, mutta päätin nyt kuitenkin laittaa. Mä olen 24-vuotta, mutta siis... Tätä ei voi tai kannata pitää mua vastaan koskaan, koska hei, Robbie Williams. Sori muuten vähä sekalaisesti käytettyä enkkulaa ja suomea.

Joten olkaa hyvät:
Robbie: Hello there!
Mä: Hi, how are you? [Tosiaan mä yritin kovasti olla tosi cool, ja ennenkaikkea olla kaatumatta rähmälleni siihen sen eteen. Ääni oli iha hengästyny, mul oli tosi kylmä ja sydän pamppaili tuhatta ja sataa...]
Robbie: Me?! [Pysähtyy ja näyttää aidosti yllättyneeltä että mä kysyin sen kuulumisia. :D] I’m very good right now… How are you?
Mä: I’m good, [Mä olin juuri sanomassa jotain harjoiteltua ja tosi fiksu kun--]
Robbie: Oh, finally it was your turn, you know, I was waiting for you to come up… I saw you there in the queue ages ago; I couldn't wait to meet you and already thought it would never be your turn!
Mä: ………… Wh-wha-what?
Robbie: I love your hair, what a lovely style and it suits you so well. I mean, look at you; you’re stunning all the way! [Se osoitti mun vaatteita ja katteli mua ylös alas, mutta ei yhtään sellaisella likaisella tavalla. Se halus aidosti sanoa sen mulle ja tarkotti sitä.]
Mä: I tried to blabber thanks, but pretty much lost my ability to speak at that moment.
Robbie: I love your style!
Mä: and I love you! [Mä sanoin sen silleen puoli-vitsillä, mutta hei, kun Robbie sanoo sulle et sä oot stunning, niin sä et voi syyttää mua kääntymästä täysin urpoksi. Mun sisällä vissiin napsahti.] 
Robbie: …Hehe…
: hehe… you are an inspiration.
Robbie: Thank you, love. So what’s your name?
Mä: Fanni, [Mun piti toistaa nimeni joku pari kertaa, yllättäen] let me spell it out for you F [Tässä kohtaa unohdin hetkeksi nimeni... Awkward!] A…N…N…I
Robbie: Fanni, ah Fanni, what a nice name! Where are you from, Fanni? [Sitä vissiin vähä hymyilytti mun nimi, mutta se lausui sen tosi hyvin. Ulkomaalaisista oikeestaan vain Synyster Gates ja Samuel osas lausuu mun nimen niin että mä pidän siitä. Nyt noita ihmisiä on kolme. Tai sit se on vaan se, että mä niin pidin miltä mun nimi kuulosti Robbien suusta lausumana!]
Mä: Finland :3
[Me puhuttiin jotain Suomesta, mutta ei mitään käryä että mitä.]
Robbie: So, Fanni what do you do?
Mä: I study, I mean I’m a student [awkward]… Music and Media Management… 
[I already felt like I had taken too much of his time. So I just stood there awkwardly trying to get my mouth to work and form words.]
Robbie: Thank you so much for coming tonight and thank you for everything… Hey Fanni, let me give you a hug!
Mä: ………….thank you.
Robbie: You are beautiful. Take care and all the best for you, Fanni. I mean it.
Mä: you are an inspiration, thank you for everything! [Mä en enää tässä vaiheessa edes oikein osannut sanoa, että mistä kaikesta mä sitä kiitin...]
Tässä kohtaa me molemmat tehtiin samaan aikaan se hemmetin anime-rakkaus-rusina-naama. Mun kaverit tietää tasan, mitä ilmettä mä tarkotan ja Robbie-fanit tietää myös sen ilmeen. Se oli aika eeppistä.

Painelin siitä sit pikapikaa pois, koska herkistyin niin ja olin niiin jumalattoman pihalla, että mitä tässä oli just tapahtunut. Mitä Robbie oikein sanoi mulle ja mitkä mun fiilikset oli.
Ei tommosii hetkiä voi ostaa mistään...
Ja kun Robbie sanoo sulle, et se diggaa sun tyylistä, et sä oot stunning ja kaunis, niin mitä ihmettä?!
Mä olen niin vitun onnellinen ja tyytyväinen, enkä todellakaan odottanut yhtään mitään tollaista reaktiota siltä. Ja sit kun se halus antaa mulle halauksen. XD Tärisin varmaan ku haavanlehti siinä vaiheessa. Tai en oikeestaan, olin aivan jäätynyt pystyyn henkisesti ja fyysisesti siinä vaiheessa.
Kipittäessäni ulos, pari vartiaa hymyili mulle ja oli sillee, et aww, voi pientä, onko kaikki hyvin. No ei ole, kuule. :'D Jos mun 15-vuotias itseni saisi tietää tästä, niin...


Mä myönnän, että olen vuosien varrella unelmoinut tapaavani Robbien, mutten koskaan ajatellut että se menisi noin hyvin. 

Ah, ihana mies. Se kyllä osaa piristää tyttöä.

Sanoin äidille, et tää ois sama et jos sen elämän suurimpiin idoleihin kuuluva David Bowie ois sanonu sil noin.
Mulla on tällä hetkellä ihan krapulainen olo, vaikken ole edes juonut tippaakaan alkoholia. Nukuin viime yönä aika huonosti ja näin hassuja unia. Olo on ihan tyhjä ja vetämätön. Vähän paha koulujuttuja ajatellen, ne alkaa jo pikkuhiljaa painaan päälle, mut perkele... Kerran elämässä sä tapaat Robbien.

Ens kerralla, kun tulee ruma fiilis, tai sellainen olo, etten kelpaa tällaisena kuin olen, pliis muistuttakaa tästä mua.


xo Daughter of Murphy

Ps. Jos haluutte vielä lisää hehkutusta, niin tossa alla on mun viime yönä kirjottama sepustus englanniksi. valitettavasti se tuskin on kauhean selkeä.

English Edit:

Hey you! Sorry in advance for all the spelling-, grammar mistakes and all the weird sentences... I

wrote this part last night during one of my infamous spazz attacks... Work with me here! ;) Hopefully it will make some sense. >.<
That moment when Robbie Williams says that he has been waiting for you for ages to come up to him, then compliments you hair and style, and then at the end tells you that you're beautiful. ♥ You can't buy those moments...

I’m speechless. Robbie Williams said the kindest things to me… I can’t deal with my emotions right now….

Tonight was a humongous moment in my life. I met the man, who pretty much single-handedly sculpted my view in life, love, art and above all, entertainment!!!! I’m over the moon, you guys! <3 I acted all cool all the way the meet and greet session (still stunned that I got the wristband!), even though I used to be a die-hard fan. He’s always been such an important person to me, and I’ve always looked up to him. I own almost all of his discography. When my family thinks of me, Robbie Williams comes in top 5 of things they would say about me. :D the soundtrack of my teenage years was pretty much dominated by Robbie Williams. 
And I’ve only seen him perform just once.
So his new album was released today and 300 fans got to HMV signing session. I tried my luck this morning and went by the record store to ask if they still had some of the wristbands around and they still had a few. yay!
I still can’t believe I met him and got to finally thank him of his work. :’) I’m so grateful. Before the evening, I was feeling kinda low (home-sick) and unconfident. I felt ugly and to be honest, kinda worthless.
Anyway, I was one of the last ones and had to wait like 2 hours before it was FINALLY my turn. I had wanted to get a photo taken with him and had gotten extra bits of cards to be signed for Nora and Matilda, but they only let 1 autograph/fan and no photos. :/ I was kinda disappointed and cynical at that point, but like obviously I understand that he & his crew just wanted to get out as soon as possible, and someone like Robbie, he’s a huge star, so yeah… Anyway, women as old as my mom were literally crying and being all hysterical and silly around me and I tried to be calm and cool.
Gosh, but you should’ve seen the smile that broke onto my face when I finally got up to the stage with Robbie and he beckoned me to come forward. There is a reason why Robbie is a ladies man. ;)
And then he just said all those things to me; how he had seen me in the queue and had waited for it to be my turn and how he had feared that I would never show up.
Then he complimented my hair and style and called me stunning, before I had time to pretty much say anything. :D
In the end he said I was beautiful, too. This is crazy! Robbie Williams called me stunning and beautiful! <3 I feel like crying… Fucking Robbie… :’)
And when he said that he loves my style I replied: “And I love you!” :D ha ha… that was so funny. :D Thank god he laughed.
I also told him that he is an inspiration and that I am truly thankful for his work and music.
And yeah, he thanked me and wanted to give me a hug.
The 15 year old me would faint if she heard of this. <3
At the end we both made that idiotic squishy-anime-love-face at the same time, all my friends know what expression I mean and Robbie fans know what expression I mean. It was epic. ;_;
I’m seriously so fucking happy right now.
Bucketlist: meet Robbie Williams and tell him that he is an inspiration.Check! ;D

Pin It Now!

6 kommenttia:

  1. AWWW tää on iha mahtavaa! ja joo näyttää faijalta XD toi ilme!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katoin aamulla tota kuvaa ja mietin et mistä se mua muistuttaa, ku yhtäkkiä välähti: faijan pohdiskelu-ilme. XD

      Poista
  2. Vastaukset
    1. nyt oot varmaa iha tyytyväinen ettet ollu todistamassa tota episodia. :D

      Poista
  3. Mää itkin ja nauroin tätä lukiessa nii paljon, oot aivan ihana voi että!

    VastaaPoista