maanantai 12. marraskuuta 2012

Into the West

Terve!

Tässä tulisi nyt sitten mun vapaapäivän aikaansaannos. Piti tehdä koulujuttuja, mutta ne nyt vähän jäi...

Isän kanssa juteltiin eilen kahteen otteeseen puhelimessa. En siis unohtanut isänpäivää, päinvastoin. Sellasen faktan uskallan tässä kohtaa heittää kaukaloon, että meidän isä on parmepi ku teidän isä.



No ei kai, mutta siis mun isä on yksi mun parhaista ystävistä ja en tiedä mitä mä oikeasti tekisin ilman isiä. Oon tottunut puhumaan isän kanssa jokapäivä puhelimessa, mutta tänne Lontooseen se ei onnistu niin helposti.


Anyway, isä esitti aika hassun huomion eilen illalla jutellessamme niitä näitä mun elämästä ja koulusta. Se sano huomanneensa, että aina kun se soittaa tänne Lontooseen mulle, mä olen aina hyvällä tuulella ja suht rentona. Viime vuonna Jyväskylässä ollessani, mä olin aina stressantunut, kireä ja enemmän tai vähemmän nyreä.

Toki, sekin, ettei puhuta isän kanssa jokapäivä varmaan vaikuttaa osaltaan asiaan; aina kun puhutaan mulla on paljon kerrottavaa ja en halua kuulostaa huonotuuliselta.


Tulin siihen tulokseen, että se johtu siitä että mulla oli aivan liikaa tavaraa lautasella viime vuonna elämässä. Liikaa kursseja ja projekteja, joihin mun oli aivan tajuttoman hankala suhtautua positiivisesti.

Oli sairaan raskasta esittää tiimille päivisin postiivista ja kannustavaa, joten ei ihme, että iltaisin se kaikki vitutus purkautu vääriin ihmisiin.

En olisi selvinnyt viime vuodesta kunnialla ilman kohtalontoveriani, Tiiaa. Löysinkin tämmöisen pienen keskutelun viime toukokuulta, silloin kun kaikki oli jo ohi ja pikkasen alko hymyilyttämään. Pakko jakaa tää neronleimaus.

Katottiin molemmat Taru Sormusten Herrasta vikaa osaa telkkarista ja facebookattiin.

Lopputulos oli se, että Taru Sormusten Herrasta trilogian viimeinen osa on kuin mun koko kakkosvuosi koulussa. Örkit on lakipäiväkirjoja ja muita esseitä ja kouluhommeleita. Sauronin silmä on kuin urkundi ja sormus oli itse ExSpo. Sam on Tiia ♥.

(Urkundi oli se ohjelma, minkä kautta tarkastettiin oliko opiskelija plagioinut tukielmassaan. Meidän harjoitus thesis/opinnäytetyö pamahti pumerangina takasin nopeammin kun ehdittiin sanoa hep. 37% lainattua tekstiä oli kuulemma vähä liikaa. Sanottiin kivenkovaan, että se ohjelma ei ollut tunnistanu meidän footnotesei, mutta kyllä niitä oli vähän enempi kuin tekstiä vain tukien ja värittäen käytetty. Siinä vaiheessa vuotta elämä vaan oli aika pimeää ja toivotonta. En edes tiennyt missä vitussa mä tulisin viettämään 3. vuoteni... Terveisin, meidän aihe oli: Communist Regime in 20th Century: To what extent can it be said that Stalin and Castro were similar and successful leaders)

Tiia: oisit kyllä tollanen akka joka vaan taistelis tuolla nazgulia vastaa

Fanni: kiitos!
Tiia: itse istuisin luolassa itku kurkussa oottaisin sauronin valtaa
Fanni: sä oisit varmaa tommone legolas.

Tiia: oisin galadriel siellä puskassa

Fanni: kävisit vähä frodon unissa
Tiia: oikeesti oltais merri ja pippin

tai ne tohelo örkit
Fanni: mietin just samaa.

Tiia: "salted pork is particularly good"
Tiia: sit menisit kattoon siitä pallosta
ja kaikki menis vituiksi
Fanni: pakko oli
sit menin lupautuun sekopään orjaks
ja sä melkee kuolit

sit mä menin jätti hämähäkin luolaan ja kuolin taas melkee, mut onneks sä tulit.
Tiia: :DDD
kuulostaa ihan tutulta
sekopään orja = exspon team leader
Fanni: :'D
Tiia: sit sanoit että anna se tänne et voi kantaa sitä
sit oon sillee jos en voi kantaa sitä nii kannan sut tonne vuoree
sulla on kyllä välillä tollane katse


mikä tolla frodolla on tässä kohtauksessa
Fanni: tos mä annan sulle mahdollisuuden exspon team leaderöintiin.
Tiia: ei
Fanni: :'DDDDDDDDDD
se tuhoaa sut.
Tiia: kun se on mun taakka hei
: DDDDDDDd
sit lähetää vähä matkalle
Fanni: :'D
Tiia: Alussa vähän hymyilytti 

lopussa jo vähän nuudutti

Fanni: mä en kestä miten totta tää onkaa! :'D
Tiia: Kohta lähet Harmaisiin Satamiin paistaan haltialeipää ijäisyyden.
Fanni: joo ja sä parisuhteilet tääl:

Tiia: :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Jimi: Mää olin varmaan klonkku sit :D
Tiia: Ei kyllä sä olit vaan lemuava örkki :D
Jimi: Kaikki yritti viedä synyster gates sormuksen
Fanni: emmä osaa päättää et symbloloiko Klonkku mun rikkinäistä mielenterveyttä vai ihan teitä koko tiimiä noin yleensä.



Muistan ku käytiin tota keskusteluu mä kirjaimellisesti huutonauru/itkin. Ja se oli sellasta rumaa itkua, ei mitään pientä herkistymistä.



 En tiedä montaa ihmistä jolla olisi yhtä mieletön ja mun kanssa yhteensopiva huumorintaju ku Tiialla.

On useammin ku muutaman kerran tullu miettineeksi, että saako tälle edes nauraa, sit oon kattonu Tiia ja nähnyt sen kikattamassa pää punasena samalle asialle.

Tiia tuut aina oleen mun Sam. <3

Kelailin vähän mun facebookin timelinee tonne viime vuoden kevääseen. Oli se kyllä niin sairasta, sekä hulvatonta aikaa. Älkää ymmärtäkö väärin, mä en kadu ollenkaan et menin tohon kouluun, koska tapasin kaikki noi iki-ihanat ihmiset. Kyllä mä tiesin mitä tilasin kun hyväksyin opiskelupaikan MMM-linjalta. Ei siellä pärjää, ellei ole valmis tekeen töitä (vai, pärjääkö oveluudella, kenties?). Mutta olihan ne Economics ja ynnämuut tietyt kurssit välillä vähän pakkopullaa (vaikkakin hyödyllisiä!), mutta täällä Lontoossa koska olen saanut valita näitä journalismin kursseja ja oon saanut sen verran löysän lukujärjestyksen, mulla on oikeasti aikaa keskittyä ja nauttia noiden kurssien ja tuntien antimista.

Oon kanssa iloinen siitä, että toi mun music and media management ohjelma on niin joustava ja rento, että se mahdollisti sen ettei mun tarvi kolmatta vuotta kuunnella samoja luentoja markkinoinnin tärkeydestä. Journalismi ja media-kriittisyys ja englannin kieli on niin tärkeitä aiheita, että niistä on pakostakin hyötyä, mitä päädynkään tekemään valmistuttuani. Todennäkösesti jotain Communications juttuja jollekkin yhtiölle tai mahdollisesti PR:rää. Jos siis journalismi ei otakkaan tuulta alleen... Mutta sen asian aika ei ole ihan vielä. Tässä on vielä edessä koko tämä vuosi ja sitten työharjoittelu ja opinnäytetyö. Se olikin ehkä viime vuoden opetus (jonka tajuan vasta nyt), että kaikkeen ei voi varautua ja sellaisista asioista, mihin et voi itse vaikuttaa on turha stressata ja menettää yöuniaan.
Mä oon niin paljon paremmassa paikassa mielessäni, kuin missä olin vuosi sitten.

Ystävyys on hei tärkeä asia. Oon oikeasti niin kiitollinen, että mulla on Matilda, Tiia, Nora, Hanna ja uusina lisäyksinä ihmisii ku Iitu mun elämässä.

<3 Daughter of Murphy
Pin It Now!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ollaan jo niin vanhoja ettei se outous enaa haittaa..

      Poista
    2. Niimpä! Oon aina ollut niin omituinen, et kyl tässä 24 vuoden iässä siihen on jo pakostakin tottunut.

      Poista
  2. Mun tekis mieli kommentoida joka toiseen sun postaukseen et pölö :) Mut se ei liene mitään uutta sulle, hahhaa..

    VastaaPoista