sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Yo Boris, come and open the door, we're here!

Terve!

Viime viikko oli kyllä niin jännä viikko. Oon niin onnellinen, että pääsin tänne yliopistoon vaihtoon, koska mulla ei olisi koskaan ollut Suomessa tai Jyväskylässä mahdollista tehdä puoliakaan tämmöisistä asioista.



Keskiviikkona käytiin Lontoon kaupungintalolla (siis City Hall), missä saatiin seurata kahta sessiota: ekassa London Assembly (kaupungin valtuutetut, kaiketi) kuulusteli ja haastatteli paria häiskää Lontoon Olympialaisten Olympiatoimikunasta. Uutta tietoa oli taas julkaistu liittyen Olympialaisten lipunmyyntiin; kuinka paljon oli suunniteltu ja loppujen lopuksi myyty mihinki hintaluokkaan tapahtumien aikana.



Noh, tässähän sitten oli montaa eri mielipidettä ja puoltoista tuntia seurattiin kun aikuiset erittäin poliittisesti korrektit britit väittelee eipäs juupas-tekniikalla datanlukutaidoista ja siitä, että oliko siellä tyhjiä istumapaikkoja vai ei.

Vähän puuduttavaa, mutta näkymät oli hienot. Ja olihan se jännittävä kokemus!



Sen jälkeen siirryttiin seuraavaan aiheeseen ja keskusteluun tuli mukaan itse Lontoon pormerstari, Boris Johnson. Niinku Iitu mainitsi sen blogissa, tuli iha pro-journalisti olo, kun istuttiin siellä lehtereillä, oikealla puolella istui Guardianin toimittaja ja vasemmalla BBC:ltä väkeä. Pidettiin tosi vilkasta silmäpeliä Boriksen kanssa koko istunnon ajan, kun keskittyminen alkoi herpaantumaan.

Boris vaikuttaa muuten innokkaalta pyörilijältä, sen verran intohimoisesti keskusteltiin Lontoon pyöräteistä ja esim. pitäiskö Olympic Parkiin nousevan uuden naapurustoon ja puistoon rakentaa kolmikaistaiset väylät pyöräilijöille. Mä olin tosi tulessa, samoin Boris ja pari valtuuston jäsentä, mutta se järkevä pihisevällä äänellä puhuva asiantuntija vaikutti aika kauhistuneelta ehdotuksesta.

Sain palautetta, etten osaa poseerata. Nonsense!

Kokouksen jälkeen kävin vessassa ja palatessani Iitun luokse sokaistun hetkellisesti häikäisevän valon osuessa silmiini vasemmalta.... Luulin sen olleen joku spottilamppu tai auringonsäde, mutta ei, se oli Boriksen kullankeltainen hiuskuontalo!



Toin siis taas kerran suvulle kunniaa ja edustin edukseni tärkeiden ihmisten edessä. Boris repesi mun epämääräisille liikkeilleni ja ilmeilleni ja Iitu meni ihan jäihin. Koko loppuviikko menikin sitten sadattelussa, kun ei alotettu keskustelua Lontoon pormestarin kanssa. Kuinka coolia se olisi ollut?

Joen toisella puolella ilmeisesti paalutettiin, koska siellä räjähteli ja ilmaan pääsi kauheasti savua. Tärähtelyt tuntu south bankilla asti.

Aina kun olisi mahdollisuus, siitä pitäisi ottaa kiinni... >.<

Joulu on saapunut Starbucksiin!

Iitu myös lohudtti ja kehui mua vuolaasti City Hallin ulkopuolella, kertomalla, kuinka jokaisella pitää olla se yksi kaveri joka sählää, säheltää ja pelleilee aina joka tilanteessa. Kuulemma mä olen sellainen kaveri hänelle. Mietin siinä sitten, että ei mulla ole sellaista kaveria...  Outoa...

Miten niin mä oon sählä ja outo kaveri? :D

Torstaina itsenäinen toimittaja Lucy Lyon näytti meille sen tekemän dokumentin Afganistanista ja huumeiden käytöstä siellä. Se oli aika masentavaa ja raskasta tavaraa. Mutta toisaalta, Lucy oli tosi inspiroiva ja ihana ihminen. Mulle tuli taas sellanen fiilis, että tommonen työ voisi sittenkin olla se mun kutsumus. En osaa sanoa, kun kuitenkin pelottaa, että niin vahvana tunneihmisenä mun mielenterveys ei kestäis sitä karua todellisuutta, mikä sodan pieksemissä maissa mua odottais. En kestäisi sitä, etten pystyisi, saisi tai edes voisi auttaa kaikkia apua tarvitsevia. Kuinka mä voisin kysellä tuntemuksia ihmiseltä joka on juuri menettänyt perheensä, omaisuutensa ja kaiken elämässä kiinni pitävän materian ja voiman.

Perjantaina oli sitten se kaikkein ennakkoon mielenkiintoisin paneeli, pop musiikki ja politiikka/Proptesti laulujen evoluutio. Puhumassa oli 4 jotain "asiantuntijaa" ja maailman raivostuttavin maikka paneelin johtajana. Kerrankin, kun aihe oli sellainen mistä mulla olisi ollut jotain oikeasti painavaa sanottavaa, olisin toivonut, että toteutustapa ois ollut hiukan avoimempi keskustelulle. Vähän tylistytti kuunnella kaks tuntia ihmisiä, joilla ei oikeastaan ollut ees mitään järkevää sanottavaa mutisemassa jotain hömelöä yksiulotteista tulkintaa.

Eipäs tässä muuta ihmeempää. Oon yrittäny vähä koulujuttuja tehdä viikonloppuna ja iha ok oon edennyt, kaiketi. Paitsi, että Sports Journalism tekstien max. sanamäärät aiheuttaa vähän harmaita hiuksia...



 Matildan synttärit on ens torstaina ja perjantaina sitten on juhlat. Hurrrjan jännittävää!

English Edit: Enchantment week was a great success. Went to a field trip to London City Hall. Saw London Assembly and Boris Johnson (who laughed at me for whatever reason).
Pin It Now!

3 kommenttia:

  1. ^_^ kai ostat mulle jotai kivaa sieltä joululahjaks? vaikka primemarkist :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenki. :) Mitähän sä tarvisit?

      Poista
    2. laukku tai kengät :)) tai sit jotai kivaa, kyl sä tiiät. mitä sä haluut?=)

      Poista