lauantai 29. joulukuuta 2012

Kolme Vuotta

“It means that my life is kinda like this story that if I told someone about it they probably wouldn't believe it. It would seem fiction…and that's me.”


Eilinen on kyllä aina vuoden kurjin päivä. Helposti.

Tästä on aina niin hankala kirjoittaa, mutta koen velvollisuudekseni aina kerran vuodessa vuodataa vähän tuntemuksiani. Pidän ne sen verran visusti suljettuna ja omina tietonani nämä fiilikset vuoden muina päivinä. Ain't nobody's business.

Kolme vuotta sitten mun elämänkatsomus muuttu aika rajusti. Tajusin, etten voi jatkaa mun elämää odottaen ja toivoen, että ihmiset mun ympärillä tekee aina kaiken mun puolesta. Asiat ei muutu, ellen mä itse tee asioille jotain ja halua muutosta. Mun piti ymmärtää, että mä olen täällä tässä hetkessä vain kerran. Elämästä täytyy ottaa ote. On turha odottaa, että joku muu tulee tekemään sun puolesta yhtään mitään. Varsinkin, koska elämässä ei ole mitään varmaa. Koskaan ei voi tietää, vedetäänkö matto jalkojen alta veks. Mikään ei ole varmaa.

Se riippuu täysin itsestään, kuinka haluaa aikansa käyttää ja mitä haluaa elämältään. Mä teen töitä sen asian eteen ja jos jokin asia tuntuu väärältä, mun ei todellakaan tarvitse sietää sitä. Vinoksihan mä olen kasvanut, mutta ei se haittaa.

Oon sen verran velkaa elämälle. Niinkuin olen aiemmin sanonut, mulle vuosi 2009 oli todella hankalaa aikaa ja vuoden päätös sopikin kuin nenä naamaan. Elämä ei todellakaan ollut mitää helpointa vuonna 2009. Pelkkiä pettymyksiä, pilalle menneitä suunnitelmia, toiveita jotka oon joutunu hautaamaan ja ystäviä joita oon menettäny... Luulin et tää olisi ollut yksi turvallinen asia... Asia jota ei koskaan olis vaarassa, tai joka ei koskaan pystyis satuttaan mua. Pitihän sekin oppia kantapään kautta, mistään ei voi koskaan olla 100% varma.




Niin ja mitä tulee itse ihmiseen, mulla tulee aina olemaan mun muistoni. Pidän niitä lähellä ja rakkaina. Tuun aina muisteleen yhteisiä aikoja lämmöllä. Mulla ei ole mitään muuta kuin rakkautta jäljellä sua kohtaan.

Tää on niin vanha, että ei luoja paratkoon. :D Kesä 2008, nevör förget.

The stars in the night, may lend me their light to bring me closer to heaven with you.
Oon niin hirvittävän kiitollinen, että sä jaksoit aina olla niin hävytön ja oma ittesi. Inspiroit mua suunnattomasti. Ja miten ystävällinen ja cool sä olit aina mulle ja mun kavereille! Mulla tulee aina olemaan paikka sulle mun sydämessä. Sä olit niin mielettömän herkkä ja sellaista täytyy vaalia.

Niin hirmuisen paljon ihania muistoja. <3

Elämä antaa ja se ottaa. Susta olen vain yhä sitä mieltä, että se ukkeli yläkerrassa teki suuren virheen. Ei vielä ollut sun aika lähtä ja jättää meitä kaikkia. nyyh.

xo Daughter of Murphy


Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti