sunnuntai 16. joulukuuta 2012

No boyfriend November was a success. Should I go for a don’t date December?

Terse vaan jokaiselle!

Onko kellään muulla tämmöistä ongelmaa?

Nyt on selkeesti jotain lähtöä edeltävää stressiä ilmassa. Nukuin viime yönä aivan törkeen huonosti ja on tosi jotenki vetämätön olo. En tajua miksi jännitän kotiin paluuta!



Siis musta on ihanaa nähdä perhettä ja kissoja ja Suomi-kavereita...

Ehkä tässä on se, että mä oon tänä syksynä ollut paljon onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni täällä kuin mä koskaan oon ollut Suomessa. Paitsi ehkä Jyväskylässä ekana vuonna. Kai se on se, että uusi ympäristö aina piristää mua, joten tähän tän syksyn fiilikseen ei voi luottaa. Ei se voi pysyä, vai voiko?

Jotenki mä vaan olin Suomessa niin yksinäinen. Viimesenäki iltana, ennenku lähdin tänne, vietin sen sängynpohjalla yksin kissojen kanssa, koska kaikilla muilla oli kaikkea muuta tärkeämpää menoa. Tiiän, oon ihan kamala marttyyri. Mut ihan sama. xP

Kuvitella, että mä en olis halunnut viime kesänä lähteä tänne? What was I thinking?! Nää on just niin näitä juttuja, että pelkoa pitää ottaa rinnuksista kiinni ja antaa mennä vaan.

Ja seuraavaksi, koska tiedän, että te kaikki rakastatte mun sielunelämää ja sosiaalisia ymppyröitä ja kiemuroita, avaudun teille nyt eilisestä illasta. Halusitte tai ette!

mä oon tullut taas kerran siihen tulokseen, että miehet on tyhmiä, epäloogisia ja nuijia olentoja.
Käytiin eilen Matildan kanssa rennosti juhlistamassa vuoden vikaa viikonloppua Lontoossa. Käytiin ekana Waxy'ssa ja koin ehkä elämäni nopeimman ja innokkaimman iskuyrityksen. :D

Matilda antoi mulle jo nyt mun joululahjan. :)

Kirjaimellisesti olin astunut baaritiskin suuntaan, kun mies kävelee mun ohi ja sekunnin sadasosan kohdalla, pysähtyy, kääntyy ja ottaa mua kiinni käsivarresta ja alkaa tentata mun korvan takana olevasta seiska-tatuoinnista. Miksi? No siksi kun seiska on mun onnennumero. Kuin niin? noku oon syntyny seittemäs päivä. Cool, tykkään susta, seiska on mun ja mun mummin(!!!) lempinumero kans. Onks sun backup onnennumero sit ysi? ...Jooo? Ootsä australiasta? Jep, mistä sä oot?

Jne.

Sit se ja Matilda alko bondailemaan aussilasta, kun mä seisoin siinä awkwardisti, koska kaikki tietää että mun mielestä Australiassa on tasan 3 positiivista asiaa: sen luonto ja Vili Vilperi & co.; Hamish&Andy; ja Savage Garden. Ainiin, ja mun kaveri Lloyd.

Toisille söpöjen aussie-miesten aussi-aksentti on jotain tosi lutusta ja kuumaa, mulle se taas kuulostaa vaan tosi urpolta. :D



Halusin myös tosiaan hakea juotavaa, koska oli tosi awkwardii seistä siinä Matildan kanssa ilman laseja käsissämme.

Se aussi oli tosi söötti, myönnetään, vähän ehkä turhan vanha mulle (epäilen, että se oli jotain vähä yli 30-vuotta). Sen kaveri tuli siihen ja se esitteli meidät. Valitettavasti sen kaveri ei ollut ihan niin söötti ja kans vähän pihalla, että mitä oikein tapahtui.

Matilda sitten lopulta sanoi, että meidän pitää nyt mennä hakeen juotavaa, kun vasta saavuttiin baariin. Se aussi sitten otti musta kiinni ja sanoi, että meidän pitää vielä jutella enemmän, koska mä oon kuulemma upea ja se keksi mulle jo täydellisen lempinimen; lucky number seven. How original! :D

Kiitos kiitos kiitos...



Lähdettiin siitä siis pois ja tilattiin juomamme. Pelattiin kaikki siis Sääntöjen mukaan, whoohooh! Nähtiin se siin viel hetken päästä ja se kävi siinä heittämässä vähän läppää. Se oli kyllä tosi kiva, vähän turhan adhd, vaan.

Me lähdettiin siit eteenpäin niiden yksien jälkeen ja mua nyt vähä kaduttaa, etten käyny sanoon sille aussille moikka tai kutsunu sitä meidän mukaan. Koska se oli ihan kiva, ja se kyllä imarteli miten paljon se kehui mua, vaikka Matilda muistuttikin, että aussit on aina tommosia ja kovia imartelemaan, kun ovat niin ystävällistä sakkia.

Mä haluan mieluummin uskoa, että mä tein vaan siihen tollasen lähtemättömän vaikutuksen upeella ulkomuodollani.

Ja varmasti se löysi jonkun toisen mukavan mimmin sieltä lohduttamaan. Oh well, mitä sitä enää suremaan, omapa oli mokani. Kaikessa rehellisyydessä, me suunniteltiin Matildan kanssa, et oltaisiin käyty meidän kantismestassa yksillä ja tultu takasin, mutta niinkuin siinä aina käy, ne yhdet muuttuu siinä sitten useammiksi. Ja sitten meille molemmille tuli tosi huono olo. Se ei johtunu siitä, et oltaisiin juotu liikaa, koska juotiin ehkä 4 annosta eilen. En osaa sanoo, mulla se johtu verenpaineen heittelystä ja Matildaa vaivas vissiin naistenvaivat.

Mul oli kamala dilemma, että halusinko mennä kantikseen, koska toisaalta siellä olis L... Mutta sitten taas toisaalta, siellä on myös J. :D

Ehkä on ihan hyvä, että mä oon menossa kotiin pariksi viikoksi, nää baarimikko-jutut saa mun kallon leviämään kohta lopullisesti. Ikävöinkin jo Bäkkäriä ja sen myrtsiä elämää vihaavaa henkilökuntaa.

Törmäsin tämmöseen lauseeseen Tumblrissa, ja tää kuvastaa niin täydellisesti mun fiiliksii J:tä kohtaan:


Do you ever just have that one person you have a tiny subtle little crush on and it’s just never going to go away.
:D Heh, plus, koska oltiin vihdoinki päästy senki tuttavapiiriin, niin oli pakko käydä niillä "yksillä". Kantiksessa oli kamalan täyttä ja tosi huono ilma. J tuli heti moikkaamaan ja ah, se on niin täydellinen mies. Paitsi se pieni yksityiskohta, että se on erittäin vakavassa ja onnellisessa parisuhteessa. Niinkuin ne kaikki parhaat! J antoi taas poskipusut, onneksi mulla ei tällä kertaa ollut punaista huulipunaa. muahahahaha... :D Tykkään myös sen takia J:stä, että se rakastaa mun tatuointeja ja on samalla semi-sekopää aaltopituudella mun kanssa. Musta vaan tuntuu, että jos mä ikinä pääsisin sen kanssa juhlimaan, me oltais lyömätön kauhukaksikko. Plus, aina kun se käy puhumassa tai kävelee ohi, se nipistelee ja koskettaa mua, which is nice.

Koska tiskillä oli niin kamala ruuhka, me päästiin semmoselle "luukulle", mikä on oikeasti tarkotettu vaan lasien keräämiseen, mutta musta on tärkeää, että jokaisella tytöllä on se oma kantispaikka, missä henkilökunta tuntee sut ja tietää mitä sä tilaat ja saat myös hiukan erikoiskohtelua. :3

L teki meidän juomat koko illan ja saatiin ne edelleen erikoishintaan. Voitto. Mutta se sitten siitä, vissiin mä sitten sain tällä kertaa kylmän kalkkunan käytöstä. Se kyllä vilkuili koko illan, varsinki sen jälkeen kun mul meni verenpaineet ihan liirun laarun, mutta se puhu vaan Matildalle, mitä se nyt ehti super kiireisen illan aikana, mutta musta se oli vähän tylsää käytöstä.



Mua alko siis pyörryttää ihan kamalasti ja meinasin oikeesti menettää jalat altani ekojen drinkkien jälkeen, sillee tosi Frodomaisesti, joten Matilda pyys L:ltä vettä ja mä menin hetkeks ulos istumaan Poken kanssa. Seki on niin mukava miekkonen.


Matildaa kävi iskemässä eräs tosi komea Van Goghin näköinen italiaano. Se ei osannut englantia. Symppis kaveri. Kirjoitti numeronsa ja nimensä, josta ei saatu selvää, Matildan kämmeneen kynällä, jota Matilda oli pyytänyt N:n parhaalta kaverilta.

Voin kertoa, että piiri pieni pyörii ja hyörii taas ja soppa sakenee kohta jo aikamoiseksi sörsseli-pannukakuksi. hähhhäää...

Puhuin sen investointipankki-kaverin kanssa, joka olis halunnu et olisin menny sen luo kattoon Batmania. :D ha ha ha... Joo, venaas, en taida lähtä. L katto mua siinä vaiheessa tosi pitkään ja merkitsevästi kulmiensa alta.

Mä kyllä tajuan niin, että toi juttu on niin puhjennut ilmapallo. Se meni pieleen siinä vaiheessa kun vaihdettiin numeroita, en tajua miten, koska en edelleenkään tiedä mitä tarkalleen tapahtu sen jälkeen. Niin, ja jos se vihaa työtänsä niin paljon kuin se aina sanoo vihaavansa, niin miksi se ei lopeta? Mä luulin, että kukaan ei voi vihata duuniaan yhtä paljon kuin mä välillä inhosin mun leipäosasto-duuniani. Toisaalta, mä tykkäsin mun työkavereista ja tiiän et vois olla paljon pahemminkin, mut anyway...

Ehkä tää on taas tätä karmaa, oon friendzonannu niin monta jätkää, että ehkä munki on taas aika kokea miltä se tuntuu,



Oon kyllä sitä mieltä, että tuolla meidän kantispaikassa on tosi kivaa, mutta en pysty keskittyyn siellä yhtään kehenkään, koska siellä on noi kaikki baarimikot ja vaik ne on tosi kiireisiä, niin musta tuntuu että niillä on silmät selässäki ja jotenki se, että ne tuntee sun pärstän jo niin hyvin, en kehtaa ja voi oikein käyttäytyä miten haluaisin.

Noran, mun siskon, antama riipus. :D Eiks oo symppis?

Eli joo, ihan kiva, että mennään kotiin pariksi viikoksi. Varsinki kun tajusin, etten ole syönyt kalaa koko syksynä. Rakastan kalaa. :D


Odotan nyt että laundry room vapautuu, koska mun on pakko pestä pyykkiä tänään. Siellä on tosin jonku kalsarit pitkällä ohjelmalla pyörimässä, joten saas nyt taas nähdä. Perkeleen perkele. -_-

Sain viikon riehumisen ja hakkeroinnin jälkeen The Sims 3 takas toimintaan. Kerron tästä ehkä joskus toiste, kun en ehkä kehtaa paljastaa millainen nörtti mä oikeasti olen tietokoneiden kanssa. tai luulen olevani. :D



Pus!

xo Daughter of Murphy

Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti