lauantai 8. joulukuuta 2012

Shine a Light on Her

Wadup Losers?


Tää päivä on mennyt ihan sumussa. En jaksanut yhtään keskittyy tunnilla ja kikattelin kaikkien ihan sairaan huonoille kirjotuksille ja runoille. Vaikka siis, tuskin mun omat on yhtään sen parempia. Olen kamala ihminen, tiedän.

Tuntuu, etten ole tänään edes kunnolla herännyt. Kävin kaupassa ja unohdin ostaa ne asiat, minkä takia olin sinne edes vaivautunut. Säälittävää. Sports Direct lopettaa ja niillä oli loppuunmyynti, kävin kurkkaamassa ja niillä oli täydelliset Vansit alle 30puntaa, mutta 40 minsaa odoteltuani ilmeni, että kaikki mun koon kengät oli jo mennyt. Vähän ärsytti.

No mutta, mennään itse asiaan...

Oltiin siis tiistaina McFlyn shown kuvauksissa. Juttu tulee huomenna ulos kello 19.00 1TV:lta. Tässä shown traileri:



Oli tosi kivaa. Mentiin Matildan, Wendyn ja Matildan kaverin Charlotten kanssa.


Matilda oli todella huolissaan siitä, että mä ja Charlotte oltaisiin tosi noloja ja käyttäydyttäisiin kuin mitkäkin fanitytöt. Charlotte on 19 ja must oli tosi sulosta katsoa, kuinka onnellinen ja fiiliksissä se oli kun päästiin studioon. Ylipäätään, olin todella positiivisesti yllättynyt, miten vähän kirkumista tapahtui studiossa. Ehkä asiaan auttoi myös se, että kuvauksiin oli tiukka K-18 policy. Kyllä sen ikäisenä pitäisi ihmisen jo osata hillitä itseään.

Koska mähän tosiaan olisin alkamassa kirkumaan kuin joku teinityttö ikäisten poikieni perään. Kiitos luottamuksesta! Itseasiassa, mä en ole koskaan elämäni aika kirkunut. Huutanut keikoilla (koodisana: keikka+musiikki) kyllä, mutten kirkunut. Perkele.

Taas pari syytä, miksi mun ei vaan kannata ottaa kuvia itsestäni.
Mä olen jo niin vanhakin. Ja siis, mä en käyttäydy mun kaikkia lempibändejä kohtaan samalla lailla, kuin käyttäydyn Avenged Sevenfoldin keikalla. :D Avenged Sevenfoldin keikka on todistetusti ainut paikka, missä mulla pettää 100% itsekontrolli ja olen varmasti ulkopuolisen silmin varsin koominen.

Mutta koska mä olen välittänyt siitä mitä ihmiset ajattelee musta? Niin... Mä olen outo ja erotun massasta, enkä voi sille mitään. Se fiilis, kun katson mun lemppari-ihmisten soittavan 20 000 ihmisen edessä maailman parhaita biisejä ja mun parhaat ystävät on mun vierellä, on parasta mitä vaan voi olla. Sillon mä olen oikeasti niin onnellinen ja ylpee ja sekasin, et ei mitään järkee. Ei sitä tunnetta voi selittää, eikä edes tarvi.

Referenssinä olen siis kuin toi keskimmäinen Avengedin keikoilla aina. Ymmärrän kyllä Matildan pelon, kyl muaki vähä hämäis jos mun kaveri käyttäytyis noin McFlyn keikalla. :'D



Purin hammasta, enkä alkanut avautumaan, vaikka tää aihe saa mun veren aina kiehumaan ja lupasin kautta kiven ja kannon, etten käyttäytyisi kuin 14-vuotias tyttö Matildalle (joka sitten itse meni ja flirttaili puolet showsta ITV studion henkilökunnan jollekki pomolle, joka pippaloi ja häiriköi meidän penkkirivin takana McFlyn tahtiin).

Kirjotan muuten vähän kattavampaa avautumista tosta fanityttöilystä, ja mikä siinä termissä ärsyttää mua niin suunnattomasti. Harkitsen myös avautumista mun omasta teini-iästäni ja musa-addiktiostani, mutten ole vielä varma, että meneekö se hiukan liian henkilökohtaiseksi. Katellaan...

Jouduttiin odottaan ikuisuus, et päästiin studioon sisään. Lopulta kun päästiin sieltä kylmästä, ilmeni, että oltiin kirjaimellisesti viimeisiä studioon päässeitä vieraita. Aika järkyttävää.



Studio oli aivan mielettömäksi lavastettu. Ja vaikka se oli isompi, kuin se aiempi studio, missä oltiin vierailtu tyttöjen kanssa yhden toisen shown kuvauksissa, niin yleisölle oli paljon vähemmän tilaa. Mikä tavallaan oli kivaa, tuli paljon sellane exclusive olo, tiettekste?

<3
Lavasteet olivat kuin joku neljän parikymppisen jätkän poikamiesboksi. Olen itse opiskellut pari kurssii lavastamista lukiossa, toki teatteri-lavoille,  mutta silti musta on aina hauskaa katella miten tämmöset isojen studioiden showt on lavastettu. 

Meidät pistettiin istumaan Dannyn äidin taakse (siitä on vähä hankala erehtyä). Niin ja sen tyttöystävän taakse. Mä arvasin, vaikken tiennyt yhtään että miltä Dannyn tyttöystävä näyttää jo ennenku sain varmuuden et se oli yksi niistä. Se oli niin laitettu ja siistinä ja nättinä, et ei mitään rajaa. Tosin yhdessä sketsissä, missä Danny tanssi videolla pumpattavan barbaran kanssa, mä luulin ekat 3 sekunttia et se tanssi sen tyttöystävän kanssa. :'D Hups... Se oli se nenä.



Anyway, siis se tyttö vaikutti tosi herttaselta ja hauskalta. Ja sellasella kömpelöllä blondilla tavalla.


No, sitten lopulta ne studiolla ilmoitti, että McFly tulee nyt, toivottakaa pojat tervetulleeksi.

Lisa, mä ymmärrän sua.
Dougie oli niin sööttinä. Ja Tom. Niillä oli koordinoidut siistit kuteet ja ihanat liilat vansit. 


Danny oli hankkinut uusia tatuointeja, sitten viime näkemän.


Mutta Harry, Harry, Harry.... Sinä hieno mies ja sinun vartalosi, missä ei ole grammaakaan mitään ylimääräistä. Harry on kyllä niin paketti. Se on tarpeeksi pitkä, hauska, kiltti, siniset silmät ja musikaalinen. Ei edes haittaa, että se ei osaa laulaa ollenkaan.


Pojat veti aivan mielettömän ihanan shown, vaikka pitiki kuunnella mun inhokki-biisi 5 colours in her hair joku 10 kertaa... Ja bilettää joka kerta muka niin et se on mun kaikkien aikojen lempibiisi. eh... -_- Vaikken ole kuunnellut bändiä moneen vuoteen, niin jotkut asiat ei vaan muutu. :D

McFly soitti niiden uudehkon biisin "Shine A Light" (linkki alhaalla), jota en ollut ennen kuullutkaan. Siinä lauletaan jotain "Shine a light on her..." ja Danny katto siinä lopussa sen tyttöystävään ku se laulo sitä ja laulo sitä niin sille toooosi suloisella tavalla, mutta, sehän oli linjassa niin, että periaatteessa jos katsoi vähän kieroon ja ignoorasi, että se tyttöystävä tosiaan istui siinä mun edessä, niin se näytti ihan siltä, että Danny lauloi sitä laulua mulle ja vain mulle. Jep.

Lowest of the lows. Oon niin Forever Alone. :'D

Säälittävää, mutta aika hulvatonta.

Toi koko ilta oli kyllä sellainen reality check ja Murphy hieromassa sitä karua totuutta mun naamaan, että lälläspöö ei sulla oo sun täydellistä oman elämäs Siilimiestä vieläkään ja täälläki on tämmösii ihanii, komeita, poikia, jotka soittaa kitaraa ja laulaa ja on menestyneitä. Jatka sä vaan samaa rataa, et tuu koskaan saamaan omaa muusikko-kultaasi.

Kaikki maailman kyyneleet!


Miksi en voi olla kuin Marilyn? :D
Ilta oli kuitenkin ikimuistoinen ja oon niin ilonen, että Matilda kutsui mut mukaansa tonne kuvauksiin. <3

Niin ja miten mä käyttäydyin? Kiltisti. Koomisesti, koska tykkään hauskuuttaa ihmisiä ympärilläni. ja itseäni. Saan sillä myös huomiota.

En kuitenkaan kirkunut.




xo Daughter of Murphy
Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti