sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Haaste

Nyt ihan alkuun sellainen varoitus, että tämä on kirjoitettu yksinäisen launatai-illan huumassa. Mä oikeasti varotan, tästä voi tulla likaista jälkeä. 



Siis apua! Mua ei ole koskaan haastettu mun pitkän blogiurani aikana minkäänmoiseen haasteeseen! Hurjan jännittävää ja hirvittävää. Eli käsittääkseni, Iitu haastoi mut ja mun pitää vastata sen laatimiin kyssäreihin ja kirjoittaa 10 faktaa itsestäni (sellaisia, joita te lukijat ette tiedä musta). Onneksi mä laadin muutama vuosi sitten 24 faktaa itsestäni englanniksi, jossain samantyyppisessä jutussa. Valitsen niistä parhaat ja lisään ehkä pari uutta. 

Lopuksi mun pitää vielä itse haastaa joku muu bloggaaja ja laatia tälle vielä 10 kysymystä. Hurjaa, okei. Kokeillaan tätä pois.

10 Faktaa:
  • Mun isosisko on autistinen. Se on yksi tärkeimmistä ihmisistä koko maailmassa. Mulla ja mun siskolla on todella ainutlaatuinen suhde. Olen tosi kiitollinen opetuksista, jotka se on mulle elämän aikana antanut.

  • Mulla on todella villi mielikuvitus. Mä voin viihdyttää itseäni tuntikausia vain unelmoimalla ja leijailemalla pilvenhattaralta toiselle. 
  • Kun mä tapaan uusia ihmisiä, eritoten miehiä, mä kuvittelen miltä niiden orgasmi-naama näyttää. Mä en todellakaan tiedä mistä tämä tapa tulee. 
  • Mielestäni kauniiden, karismaattisten ja erityisen lahjakkaiden muusikoiden (miespuolisten) katselu, kun ne soittaa instrumenttejaan hullaantuneen yleisön edessä parrasvalojen loisteessa on kauneinta maailmassa.
Taas toi Synyster Gates vaan pomppasi tänne blogiin... Ei sillä edes ole tänne tällä hetkellä mitään asiaa, kun se meni  sheivaamaan sen pukinpartansa. Mun koko elämä on aivan murusina sen takia. Kamala eksistentialistinen kriisi! Onko maailmassa enää mitään pysyvää? Mitään mihin voi uskoa? Mihin mä nyt tuuditan itteni joka yö uneen, kun en voi kuvitella enää silitteleväni synyster gatesin pukinpartaa sormillani...? what.


  • Mä haluaisin värikkäät, taidokkaasti tehdyt sleeve-tatuoinnit käsivarsiini, mutta en halua hankkia niitä ennenkuin olen mennyt naimisiin (Mulla on 6 tatskaa). Tiedän, etten kyllästyisi tatuointeihini ikinä, mutta hääpäivänä mä haluan "puhtaat" käsivarret. En osaa selittää tätä sen paremmin. Se yksi päivä riittää syyksi, miksi en ole vielä tatuoimassa käsivarsiani. Raha tai ura-suunnitelmat ei ole mikään ylitsepääsemätön ongelma. Rahaa löytyy aina siinä vaiheessa (säästääkin voi), kun jotain oikeasti haluaa tarpeeksi kovasti. Ja uran kanssa mä tiedän, etten koskaan tule tekemään mitään sellaista duunia, missä mun tatskoja katottaisiin kieroon.
  • Mulla on ylilikkuvat nivelet, mutta oon kaukana notkeasta. Eli turha kuvitella ja fantasioida että olisitte mun nahoissa ja kumartuisitte peilin edessä, if you get my drift. Se on vain tosi epätodennöistä, että se tapahtuisi tässä kehossa. Oon tosi pahoillani jos tuhoan nyt jonkun kuplan. Voitte toki muuten lisätä mut hahmoksi päiväuniinne, sitä en estä.
  • Jos koskaan, mä haluan mennä naimisiin hetken hurmoksessa kännissä ku käki Las Vegasissa Elvikseksi pukeutuneen pastorin toimesta. Näin se menee: mun unelmien mies syöksyy yllättäen mun huoneeseen, ottaa musta otteen, suutelee mua brutaalisti ja inofrmoi, että me ollaan menossa naimisiin, sen jälkeen se heittää mut olkansa yli ja kyyditsee meidät moottoripyörällään Vegasiin. Loppu on historiaa. Netissä on liikkunut myös sellasia versioita, missä mun ystävät on tunkenut sen prätkän sivukonttiin (miksi sitä kutsutaan suomeksi?!) Toki, mun pitäisi tossa tilanteessa asua Jenkeissä, mieluiten länsi-rannikolla, koska muuten toi moottoripyörä ja hetken mielijohde-kohdat aiheuttaa vähän logistisia ongelmia. Mut overall, aika coolia vai mitä? Nyt pitää vaan löytää se oikea mies... *vilkaisee olkansa yli*
  • Mä kirjoitin vuosina 2008-2010 4 romaanin mittasta fanfictionia nettiin. Ne on kultti-kamaa tietyissä piireissä. Niitä on luettu jotain 10 000 kertaa, eli aika monta kertaa. Mä aloitin ensimmäisen kirjoittamisen, kun se fandom oli vielä kovin nuori ja lapsenkengissä. Mun rakentamat hahmot on nykypäivinä pohjina 95% kaikissa sen genren fanfictioneissa. Mä en tiedä pitäiskö siitä olla ylpeä vai hävetä.
  • Mä oon tavannut 2/4 mun elämäni suurimmista ikoneista; Synyster Gatesin ja Robbie Williamsin. Fidel Castroa ja Gerard Wayta en ole vielä tavannut, ehkä tänä vuonna. 
  • Kun mua jännittää tai oon tosi vihanen, mä en voi käydä pissalla.
Noni, siihen olikin tosi hyvä lopettaa. :D Alko taso taas laskemaan turhan syvälle sinne vyön alle.


Tässä nämä Iitun laatimat kyssärit ja vastaukset. Näen, että kaveri on nähnyt vaivaa näiden eteen. Well played, madam, well played.

1. Suurin saavutuksesi?

Heti pistettiin hankalin... Mulla on yksi, mutta sitä en kyllä sano ääneen, varsinkaan täällä. :D

Se, että vaikka mua onkin pelottanut, mä olen uskaltanut hypätä tuntemattomaan ja kokea, matkustaa. Ennenkaikkea se, etten ole juuttunut paikoilleni. 

Ehkä siis se, että olen ylipäätään uskaltanut elää ja tehdä päätöksiä, jotka on mun läheisten mielestä saattanut vaikuttaa typeriltä, jopa päättömiltä... Se, että mä olen sanonut ei niin monelle mahdollisuudelle, koska en ole halunnut antaa periksi omista uskomuskistani tai periaatteistani... Mä haluan uskoa, että mä olen silti juuri siellä missä mun kuuluukin olla juuri nyt.

Mä oon saavuttanut monia asioita, joista olen ylpeä (suuria ja pieniä), mutta musta tuntuu, että mun suuri saavutus on vielä tulvaisuudessa. Palaan kysymykseesi sitten myöhemmin elämässä. :)

2. Ressu Redford vai Tauski JA MIKSI?

Hei hyi mikä kysymys... Valitsen... ROSVOSEKTORIN!

3. Mitä haluaisit että pukeutumistyylisi kertoo sinusta?

Että olen itsevarma ja sinut itseni kanssa. "Sä nyt olet tommonen metalli-seireeni." Näin mulle jotkut luokkakaverini Jyväskylässä ekan viikon jälkeen sanoivat. Musta se on aika hyvä.

Ja ilmeisesti olen onnistunut viestimään vaatteillani sitä, että en ole ihan kuka tahansa naapurintyttö.

Rokkarimuijat voi kaiketi jakaa kolmeen kastiin (sori):  rokkarien vaimot, bändärit ja leftovers. Mä haluan pudota tohon rokkarien vaimot-kategoriaan ulkonäölläni.



Periaatteessa, haluan näyttää siltä, että mun kanssa ei kannata alkaa pelleilemään. :D Haluan myös viestittää kunnioitusta ja aiheuttaa tietynlaista epävarmuutta 


En tiedä kuinka usein onnistun suunnitelmissani, koska asenne on vaatteita tärkeämpää. Vaatteet voi olla vaikka kuinka rock, mutta jos on epävarma olo, silloin on vähän hankala alkaa aiheuttamaan sekaannusta välittömässä ympäristössä.



Huolet sikseen kuitenkin, mä työstän koko ajan tota asenne-puolta. ;)

4. Mitä musiikki sinulle merkitsee? Jos menettäisit musiikin elämästäsi, mikä sen korvaisi?

Hahahahaha, tässä on kaksi vaihtoehtoa, valitse viisaasti.

Lyhyt vastaus: Musiikki on kaikki, ilman musiikkia ei ole elämää.



Pitkä vastaus: Äh, miten sitä nyt selittäisi? Sama kuin selittäisi miksi rakastaa omaa perhettään... :D Musiikki on mulle kuin ilmaa. Mä en tarkalleen pysty selittämään, miksi mä tarvitsen sitä. Musiikin voima on vaan niin uskomaton, mikä muu asia voi muuttaa sun fiiliksen yöstä päivään tai jopa koko elämänkatsomuksen vain muutaman minuutin aikana? 

Musiikin kuuntelu on mulle terapiaa. Mä pystyn kanavoimaan ajatuksiani ja fiiliksiäni musiikkia kuuntelemalla. Kun mulla on paska ja toivoton olo, mä pistän My Chemical Romancen Famous Last Wordsin soimaan ja sen viiden minuutin jälkeen mun ryhti on parantunut ja mä uskon taas itteeni ja siihen että mä pystyn taas tähän.



Famous Last Words muutti aikoinaan mun elämän. Tuntui, kuin se biisi olisi kirjoitettu just mulle. Muistan, että vaan istuin telkkarin edessä ekan kerran sen musavideon nähdessäni polvillani ja itkin/nauroin, koska mulle tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että kyllä mä pärjään ja että mä pystyn ihan mihin mä haluan. Ymmärsin, että on ihan fine olla vähän fucked up.




En mä sitä ennen ollut ollut mikään musa diggari. Mä kuuntelin sitä mitä radiossa tuli, ainut ketä fanitin oli Robbie Williams, mutta ei sen biisit ollut koskaan herättänyt mussa mitään suuria tunteita.

Seuraavalla viikolla kävin ostamassa The Black Parade-albumin ja mun elämäni kaikki perustukset järkkyi ja mureni. Sieltä sen kaiken tuhkasta mä nousin uudesti syntyneenä, feeniksinä ikään. Laihduin joku 5kg ja hankin huulilävärin (siksi se on mulle yhä niin tärkeä) ja aloin meikkaamaan rohkeammin. Muutuin sen kevään aikana Kalliolaisesta hipistä iloiseksi rokkimuijaksi. :D



Tavallaan löysin itseni. Toi albumi on yhä mun lemppari albumi. Se vie kuuntelijan niin uskomattomalle vuoristorata-ajelulle, ettei mitään rajaa. Jokainen biisi on aivan timantti ja albumin tarina/konsepti on niin huikea. Onhan se tosi teatraalinen ja melodramaattinen, mutta sellainen mäki olen. Sellaisia asioita mä rakastan.

Muistan, kuinka kirjotin aivan sairaan päheen kutsukortin mun ylppäreihin ja perustin sen The End-biisiin. Koko suku oli ihan pähkinöinä. Tajusin kanssa silloin, että kirjoittaminen on mulle paras väylä kanavoida luovuutta.

Mun pitää tuntea musiikki ja intohimo sen takana. Sen takia rock-musiikki iskee muhun.

Äh, en mä osaa selittää. Ehkä tää video auttaa?



Musiikki tuo myös sellaisen tunteen, että mä kuulun johonkin. Se juurruttaa ja tuo yhteisöllisyyttä, varsinkin kun tuntee ihmisiä, joille se on yhtä tärkeää kuin itselleen...

Jos menettäisin musiikin niin mitä se mulle merkitsisi? Elämän loppumista. Mutta siis, mihin se musiikki muka katoaisi? Hankala kysymys... No kuvitellaan nyt, että jos mä vaikka kuuroutuisin.(Tää on ihan kamala kysymys!) :( Emmä tiedä oikeasti. Varmaan pyrkisin silti etsimään musiikkia jossain muodossa, esim tuntemaan basson ja rumpujen rytmin eri pinnoilla. Antaisin sen väreillä kehon läpi. Lyriikoiden ja laulun jättämän tyhjiön täyttäisin varmaan runoudella.

5. Mikä on kaukainen unelmasi, jota salaa tavoittelet, mutta et uskalla sanoa ääneen?

Haluan kirjoittaa aivan sairaan hienon romaanin, joka muuttaa koko maailmaa, niinkuin Harry Potterit tai Romeo ja Julia. :D Heh. Sitten tuottaisin, ohjaisin ja roolittaisin kirjan pohjalta aivan jäätävän hyvän leffan.


Salaisesti haluaisin myös yhä olla näyttelijä, mutta tiedän, ettei mun pää kestä sitä duunia.

6. Jos olisit jonkun tunnetun elokuvan pääosa-nainen, minkä elokuvan? MIKSI?

Beatrix Kiddo, Kill Bill! Hehe... Taas on niin monta eri hahmoa, mitä tulee mieleen. Vai onko tää nyt sellainen, että kuka mä olen mielestäni vai kuka mä haluaisin olla? Mä haluaisin olla kuin Beatrix Kiddo, mutta oikeasti mä oon varmaan kuin Titanicin Rose. Tai Viidennen Elementin Leeloo, koska olen yhtä päätön kuin se. 

Beatrix, koska se on niin badass ja rakastan sitä tarinaa.

Rose, koska mä pystyn samaistumaan siihen. Eritoen Titanicin tapahtumien jälkeinen Rose, jos te ymmärrätte mitä mä ajan takaa.

I know what you must be thinking. “Poor little rich girl, what does she know about misery?”



7. Mitä viimeinen vuosi elämästäsi on sinulle opettanut?

Sen, että mä pystyn ihan mihin vain, kun tarpeeksi paljon haluan sitä ja teen asioiden eteen jotain. Heh. Ja sen, että ihmiset tulee aina sanomaan mulle etten pysty siihen, "you can't". Mitä vittua muut ihmiset on mulle sanomaan, etten mä pysty johonkin. Todellakin pystyn, jos haluan. (ja kyllä, se v-sana oli paikallaan tässä vastauksessa.)



8. Mikä resepti on lähimpänä sydäntäsi?

Mun korvapuusti-resepti. Tosin, se muuttuu joka kerta, kun teen niitä.

9. Ideaalitilanteessa, miten juhlisit syntymäpäivääsi?

Avenged Sevenfoldin keikalla Jimmy rumpujen takana, lavan vierellä bilettäen mun rakkaimpien ystävien kanssa.

Emmä tiedä.

Jossain mielettömässä paikassa mulle tärkeiden ihmisten kanssa. :3 Hyvää musiikkia ja ruokaa ja rakkaita ihmisiä. Sepä se.

10. Kuinka paljon tykkäät minusta?

SIIS TOSI PALJON!


No joo, vitsi vitsi. Oot ihana! :D

Haastan siskoni Noran:

1. Missä haluat olla ensi vuonna tähän aikaan?
2. Mitä musiikki merkitsee sinulle?
3. Jos sinun pitäisi luopua jostain meikistä (esim.. huulipuna, ripsiväri), mitä käytät päivittäin, niin mikä se olisi ja miksi?
4. Kuka on sinusta maailman kaunein nainen? Entä komein mies?
5. Mitä olet suunnitellut tekeväsi lukion jälkeen?
6. Mikä olisi unelmiesi ylioppilas lahja?
7. Voisitko kuvitella meneväsi plastiikkakirurgille? Jos voisit, mitä haluaisit muuttaa itsestäsi ja miksi?
8. Mitä minä merkitsen sinulle? :)
9. Mikä on sinun lempi-piirre itsessäsi? Ulkoisesti ja sisäisesti. Miksi juuri ne?
10. Mikä on paras opetus, minkä vanhempasi ovat sinulle elämästä opettanut?

Huhhuh... Mulla meni tähän koko ilta! Aika raskasta tämmösiin kysymyksiin vastailu!

xo Daughter of Murphy

Pin It Now!

2 kommenttia:

  1. Se "on ihan fine olla vähän fucked up" on mun uusi elämänohje.

    Sä olet filosofi! XOXO

    VastaaPoista