tiistai 22. tammikuuta 2013

Maggien Läksärit

Hei

Eilen oli mun hyvän kaverin Maggien läksärit HIghbury & Islington metroaseman kupeessa sijaitsevassa pubissa nimeltä The Famous Cock.




Suurin osa  muista vaihtarikavereistani on lähdössä nyt tämän ja seuraavan viikon aikana takaisin omiin maihinsa. Pitää yrittää löytää uusi ystäviä. Luulisin, että keväällä alkava A&R (Artist & Repertoire) kurssi tutustuttaisi vähän mun tyylistä väkeä. Odotan sitä kurssia kyllä todella innolla ja Maggie sanoi, että tuolla entertainment management puolella on aika paljon mun näköistä porukkaa.

On muutenkin jo vähän ikävä business-kursseja. Tavallaan. :D


Toisaalta, otan ton mielipiteen aika laveasti, kun noi vaihtarit kuitenkin pitivät mua todella HC-ihmisenä. Siis mua. Huvittavaa.


The Famous Cock vaikutti ihan kivalta mestalta, mutta tuskin olen sinne uudestaan menossa. Aika sellainen, perus pubi. Ei millään tavalla mieleenpainuva. Toisaalta, pubin tarjoamat purilaisannokset näyttivät herkullisilta. Maistoin Maggielta ylijääneitä ranskalaisia (skinny fries, as they call them) ja ne maistuivat vähän pakastimen sisällöltä, mutta mulla oli nälkä. Ja rakastan ketsuppia.


No, onpahan sekin pubi nyt nähty.



Mä kiharsin hiukseni, mutta en saanut kiharoita asettumaan. Mun tukka on tosi kuiva ja eilen se näytti tosi elottomalta ja jotenkin tantalta.


Ja mähä en ole kovin tantta... Joten, piilotin kikkarat pipon alle. Ihan hyvä idea, koska täällä Lontoossa on ollut aika kylmä parina viime päivänä. Ei nyt mitään Suomen lukemia, mutta pakkasta kuitenkin.



Eipä tässä muuta. Oon aivan helvetin kyllästynyt tähän mun apaattisuuteen. Lojun kotona, koska mun pitäisi tehdä koulujuttuja, mutta en saa tehtyä niitä koska mua masentaa niin paljon koko ajan. Siispä teen kaikkea muuta aivan helvetin turhaa ja typerää. Päivät vaan soljuu eteenpäin. Onneksi huomenna on koulua. Voisin mennä aamupäiväksi koulun kirjastoon, jospa siellä saisin vähän paremmin aikaiseksi.

Tosin tän hetken kriittisimmät jutut liittyvät luovan kirjoittamisen kurssiin, ja kuten muut taiteilijat tietävät, ei sitä inspiraatiota voi pakottaa. Tai voi, ja pitääkin, muuten ei koskaan saa mitään aikaiseksi. Hei, voisinkin mennä huomenna aamupäiväksi kirjoittamaan kahvilaan. Kirjailijathan kirjoittaa kahviloissa usein, vai mitä?

Tein sitä aina vuonna 2007, kävin eri paikoissa Lontoossa kahviloissa ja kirjoitin päiväkirjaan. Se oli mukavaa aikaa.

Mun on pakko napsahtaa tästä olosta pois. Se alko siitä Oonan lääkärinkäynnistä. Oon edelleen niin huolissani siitä ja puhuin just äidin kanssa. Lääkärilaskut on niin korkeat (Oonalla ei ole vakuutusta), ettei äidillä ole varaa tulla keväällä käymään Lontooseen. Mua harmittaa se, koska äidin nuoruuden tarinat sen seikkailuista Lontoossa on jo pikkutytöstä asti ollut yksi iso syy miksi mä olen halunnut myös asua Lontoossa.

Kelatkaa mitä tälle kaupungille olis tapahtunut jos tällainen äiti&tytär parivaljakko oltaisiin päästetty valloilleen? Ehkä se on se hopeareunus tällekin harmaalle pilvelle... No, onneksi Lontoo ei katoa ja meillä on vielä vuosia aikaa matkustaa tänne yhdessä lomalle.

Isän kanssa sen sijaan juteltiin ja se onkin tulossa tänne sen avovaimon kanssa hiukan ennen pääsiäistä. Nora ja sen poikaystävä on kanssa tulossa jossain vaiheessa, jahka rakas siskoni ekana suorittaa viimeisen lukion tulikokeen, eli kirjoitukset.

Tähän loppuun vielä pari vessakuvaa, jotka otettiin Matildan kanssa eilen illalla. Mun paras kaveri on ihanempi kuin teidän paras kaveri.




Pus pus nyt teille!

xo Daughter of Murphy
Pin It Now!

4 kommenttia:

  1. Ei vitsi, mulla on ollut AIVAN sama fiilis nyt viimeiset pari kuukautta! Istun kotona "tekemässä koulujuttuja" joita en tee koska masentaa ja ahdistaa ja kun lähden muualle niin mietin tekemättä jättämiäni juttuja!

    VastaaPoista
  2. Mun blogissa sulle haaste kikkarapää!

    VastaaPoista