perjantai 18. tammikuuta 2013

Silmieni Ilo ja Valkeus

Hei!

Sellaista kyselen nyt täällä blogissa, että onko kellään kokemusta tai tietoa vanhenevan kissan munuaisen vajaatoiminnasta? Tai kateista, joita vaivaa munuaisongelmat?

Mulla on vähän mennyt tämä koko viikko ohi, koska kotoota tuli vähän huolestuttavia uutisia.



Oona, siis se mun sielunsiskoni, 12- vuotias Venäjänsininen leidi on oksennellut viime aikoina varsin paljon (vaikka mun mielestä se on aina oksennellut, rakas katin palleroni).

Jokatapauksessa, olihan se hyvä, että Oonan kunto tarkastetaan, joten äiti vei rakkaan neitini eläinlääkärille tarkastettavaksi. Samalla otettiin verikokeet.

Huolestuttavaa munuaisongelmissa on se, että ne näkyvät verikokeissa vasta siinä vaiheessa kun kissan munuaiset ovat menettäneet 70% toimintakyvystään. Sitä toimintakykyä ei voida enää palauttaa, vaan pikkuhiljaa myrkkyjä alkaa kerääntyä kissan kehoon ja munuaisten toiminta jatkaa huononemista. Eli se on enää alamäkeä siinä vaiheessa.

Itse ens usko, että Oona on vielä noin huonona, olkoot munuaisongelmat kuinka yleisiä venäjänsinisillä. Sillä on mielestäni vielä monta vuotta edessä. Se syö, juo ja käy kattien käymälässä ihan normaalin kissan tavoin. Se on aktiivinen ja hyväntuulinen, toki nukkuu enemmän kuin ennen, mutta se on kuitenkin jo 12 vuotias, joten suokoot hänelle se rauha.



Eläinlääkärissä Oona sai perus rokotteet ja samalla sen hampaat tutkittiin. Selvisi, että yksi takahammas on katkennut ja suussa on aika hurjasti hammaskiveä. Oona pitää nukuttaa, jotta sen katkenneen hampaan voidaan poistaa, sillä siinä on paha tulehdusvaara ja muutenkin se kuormittaa elimistöä, eritoten munuaisia. Ilmeisesti huono suunkunto ja pahanhajuinen hengitys ovat myös merkkejä munuaisten romahatamisesta.

Mutta mun mielestä 12-vuotiaalla kissalla nyt on tietenkin jo iän merkkejä hampaissa, helvetti, mulla 24-vuotiaalla on jo iän merkkejä mun legoissa! Ja ei se Oonan hengitys sen pahemmalta haise kuin meidän parivuotiaan Oliverin.

Että sellaista. Sen lekurin puheet huoletti kyllä ihan kunnolla, mutta ainakin äidin mukaan se oli paljon parempi ja ammattitaitoisempi kuin meidän entinen lekuri, jota vihaan koko sydämestäni. Olen jo vuosia yrittänyt maanitella äitiä vaihtamaan eläinlääkäriä, onneksi nyt vaihdettiin, koska se vanha tuskin olisi kertonut näitä asioita äidille, tai edes ehdottanut verikokeen ottamista.

Tästä lähtien Oonan pitää vuosittain käydä verikokeessa, jotta pysytään ajantasalla asiassa. Samalla Oona (ja Oliver kans, koska Maine Cooneilla on myös geeneissä taipumusta huonoihin munuaisiin) siirtyy uudenlaiselle ruokavaliolle.

Haluaisin kuitenkin nyt hiukan vinkkejä ja neuvoja, että minkä merkkien erikoisruuat on hyviä ja mitä muuta kannattaa suosia ja mitä ehdottomasti välttää?


Olen ollut aika itkuinen ja on ollut paha fiilis kun olen täällä Lontoossa ja Oona on Suomessa. Vaikka hyvässä hoidossahan se on. Paremmassa kuin mä itse varmaan voisin sille antaa tällä hetkellä. :D

Huolehdin ja murhedin aina tämmöisiä asioita.

Jotenkin myös se oikeasti iski tajuntaan, että Oona ei tule elämään ikuisesti. Me ollaan oltu kimpassa me vastaan maailma jo melkein 12 vuotta, mä kasvoin aikuisten kenkiin Oona rinnallani. Ei sitä pysty selittämään. Oona on aina ollut mulle ja koko perheelle enemmän kuin pelkkä lemmikki tai kissa. Se on persoona ja perheenjäsen.

Kuka ajattelee pientä suloista kissanpentua tai koiranpentua hankkiessaan, että sekin pampula kasvaa vielä joskus vanhaksi ja joku päivä, pitää olla valmis antamaan rakkaan ystävän lähteä rauhassa ja arvokkaasti. Silmät kostuu taas kun ajattelenkin tätä kaikkea. Mä en todellakaan ole vielä valmis luopumaan mun parhaasta ystävästäni.

Mun sidos Oonaan menee todella syvälle, paljon syvemmälle kuin osaan oikeastaan edes ilmaista.

Oonan ihmeellisistä seikkailuista ja ajatusmaailmasta riittäisi puhuttavaa vaikka kuinka. Se on oikeasti maailman älykkäin ja coolein kissa, eikä mikään pönttöpää.

Olen kuitenkin oikeasti sitä mieltä, ettei Oonan vuoro ole vielä. Meillä on vielä monta ihanaa vuotta edessä. Haluan, että Oona pääsee tapaamaan mun tulevan aviomieheni, ehkä jopa mun ensimmäisen lapseni. :3

Että tällaisten asioiden kanssa olen tällä viikolla painiskellut. Ei hirveästi ole huvittanut koulunkäynti tai yhtikäs mikään.

Pidän teidät ajantasalla ja kirjottelen tänään postauksia vähän varastoon.

xo D o M
Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti