sunnuntai 20. tammikuuta 2013

The Londoner Blogimeetti Sohossa

Hei!



Eilen käytiin tarkastamssa se The Londoner-blogin pitäjän, Rosien järjestämän bloggaajien kokoontumisen Iitun kanssa.



Meetti oli järjestetty B-Soho nimisessä raflassa, joka ainakin Rosien mukaan on yksi Sohon parhaista mestoista. Kuulemma paikan pizzat on herkullisia. Mulle paikasta jäi käteen huono, hidas palvelu, ruma decour ja pizzat, jotka näyttivät raaoilta. Myös hinta-laatu suhde olivat vähän so-so. Toisaalta, odotettiin Iitun kanssa keskipäivän drinkkejämme valehtelematta puoli tuntia. Ainakin tiskin takana ollut baarimikko teki työnsä antaumuksella.

Lontoossa on niin paljon rafloja, että se menee helposti aika arpomiseksi, jos yrittää löytää jonkun hyvän ruokapaikan. Yleensä pitää luottaa puskaradioon, mutta ainakin B-Sohon kanssa osaan aika varmasti sanoa, että tuskin tulen sinne menemään uudestaan. Olisin mielelläni kokeillut joskus ravintolan pizzoja, mutta ne oikeasti näyttivät niin raaoilta, että edes mielenkiintoiset täyte-vaihtoehdot eivät pahemmin houkutelleet kokeilemaan.



Paikalla oli paljon tosi nätisti pukeutuneita tyttöjä ja muutama poika. Ihania laukkuja, kivoja kokonaisuuksia ja raikkaita kasvoja. Juteltiin muutaman bloggaajan kanssa pikaisesti, mutta jotenkin en saanut mun tekohymyä ja "so nice to meet you"-hokemaani kuulostamaan hiukan vähemmän falsetilta kuin se eilen kuulosti.


Tämän takia kävinkin Kallion Ilmaisutaidon Lukiota 3 vuotta. Normaalisti olen niin halutessani hyvä feikkaamaan, että mua kiinnostaa jokaisen Kaisan ja Kertun jutut.


Rosie oli kuitenkin varsin mukava ja nätti ilmestys. Oli ilo kuitenkin tavallaan huomata, että vaikka se onkin tosi suosittu bloggaaja, on sekin vain ihminen. Heh.


Mulla oli tosiaan ollut viikko aikaa suunnitella mun asukokonaisuus, mutta eihän siitä tullut mitään. Yhtäkkiä koko vaatekaapin sisältöä tuntui hirveän epäinspiroivalta.



Halusin viestittää vaatteillani, että olin ajatellut mitä laitan päälle, jotain siistiä, mutta ei mitään liian yritteliästä. En halunnut vaikuttaa kuitenkaan epätoivoselta muotifriikiltä, kun enhän mä sellainen todellakaan ole. Siistiä, mutta ei liian yli-tälläytymistä. Tavallaan halusin edustaa tätä blogia. Katselinkin tapaamiseen tulleita bloggaajia ja pohdin, ovatko he valinneet vaatteensa miettien omaa blogiansa ja sen tyyliä.



Päädyin sitten perus mustiin topshop moto-skinny jeanseihin, Pride Clothingin toppiin ja siihen päälle laitoin Zarasta nappaamani ilmavan, mutta ryhdikkään jakun ja neuleen yhdistelmän. Kengiksi valitsin mun beiget saappaat, koska ne nyt olivat ainut realistinen valinta tuonne Lontoon märkään sohjoon. Edelleen olen tyytyväinen, että jätin joululahjaksi saamani Uggit kotiin. Olisin pilannut ne täällä. Ensi talvena ei sitten tarvitse hankkia uusia kenkiä (niin varmaan!).

Jotenkin tuo kylmä ja talvitakit ei inspaa mua ollenkaan tällä hetkellä. Olisin paljon onnellisempi, jos asuisin jossain SoCalissa vuoden ympäri. Cool T-paita ja farkut-yhdistelmä ei voi koskaan mennä pieleen.

Vaan ei. Täällä on nytkin pyryttänyt koko päivän tommoisia puuterimaisia lumihiutaleita. Haluisin käydä kävelyllä, ennenkuin alan kirjoittelemaan koulujuttuja. Olen ottanut vähän tavaksi viime aikoina koulujutuista ilmiömäisen luistamisen.

Jotenkin olen huomannut, että katson maailmaa likaisten linssien läpi, enkä jaksa pyyhkiä lasien huuruja pois. Sama myös kuulemisen kanssa. Tuntuu, että mun päässä on koko ajan sellainen epämääräinen staattinen kohina, jonka yli en kuule mitään.

Itsetehtyjä maissi-lettuja, guacamolea, pekonia vaahterasiirapin ja hot saucen kanssa. Resepti ja hiukan parempi esillepano  löytyy The Londoner Blogista: http://www.thelondoner.me/

Korvissa kohisee ja näen pelkkää sumua. Tein sentään eilen tosi hyvää ruokaa, sellaisia asioita jaksan vielä. Jaksan nousta aamulla sängystä, hetken peiton alla maattuani ja märehdittyäni. Mulle päivän hankalin hetki on aamulla sängystä nouseminen. Toisaalta, illalla nukkumaanmenokin on todella vaikeaa. En millään malttaisi! Joten miten tämän nyt ottaisi?

Mikä mua vaivaa? Talvihorros?

Äh, ei se tästä kirjoittamalla ainakaan parane, lähden nyt kävelylle -pyrytti tai ei! Esi-isät pyörisivät haudoissaan, jos kuulisivat mun valittavan pienestä lumipyrystä!

xo Daughter of Murphy
Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti