tiistai 5. helmikuuta 2013

Facing the Great Inevitable

Hei!

Arvatkaa mitä! No niin, mä tein sen. Otin teille päivän asu kuvan! Hahaa... Haluan etukäteen varoittaa, että a. näytän todella väsyneeltä b. en ole hyvä kameran edessä, varsinkaan, koska epäilin toimisko koko juttu edes. joten c. en osaa poseerata. Harjoittelu tekee mestarin, niinkuin kaikessa. Eli ensimmäiseällä kerralla pyrin siihen, että saisin itseni edes mahtumaan kuvaan jotenkin järkevällä tavalla ja saisin kameran valkotasapaino asetukset toimimaan kanssani yks yhteen. Suurimmassa osassa ne toimivatkin suht hyvin.

Ja ennenkuin kukaan diehard-Murphy fani ehtii haukkumaan selloutiksi, mä vaan vastaan lukijoiden (tai no lukijan) toiveisiin. Hähää.


Ensi kerralla saatan uskaltaa jo poseerata hiukan. Kolmannella kerralla sitten yritän saada naamankin toimimaan vartalon kanssa synkassa. Eli yritän näyttää vähemmän siltä, että vihaisin oloani tai kameran edessä olemista. Anteeksi muuten kenkien puuttuminen. Näytin niissä kengällisissä kuvissa niin hemmetin tyhmältä, etten voinut laittaa niitä tänne. :D


Mutta siis tässä on mun taidegalleria-asuvalintani. Tuo rusetti-panta on Matildan tekemä Colour Me!-blogin ohjeiden mukaisesti, hiukan soveltaen (itse en osaa kutoa tai virkata tai ommella). Päädyin vaihtamaan sen aurinkolaseihin, sillä päivällä paistoi niin nätisti keväinen arska.


Kävin tänään Eustonin Wellcome Galleryn "Death: A self-portrait"-taidenäyttelyssä. Olin halunnut käydä katsomassa näyttelyn koko syksyn ajan. Odottelin näin pitkän aikaa kuitenkin, koska odotin että joku olisi lähtenyt katsomaan Kuolemaa silmästä silmään kanssani, mutta lopulta kyllästyneenä odotteluun päätin käydä sen tänään vapaapäivän kunniaksi katsomassa.



Varsinkin, kun tasokas näyttely on vielä ilmainen, koen, että on rikos ihmisyyttä vastaan olla menemättä taidenyttelyihin ja kokea Lontoota ja elämää/maailmaa nyt kun on aikaa ja oikeasti mahdollisuus niin pienellä vaivalla kuin parin metropysäkin hurahtamisella käydä tsekkailemassa taidetta. Vai mitä? Senhän takia täällä ollaan... Ja nyt saa/pitää ihan luvan kanssa käydä keikoilla, leffassa ja näyttelyssä, koska mun aktiivisuus on osa mun Arts Journalism kurssin arvostelua.



Tämä näyttely loppuu nimittäin tämän kuukauden lopulla, joten todellakin nyt on viimeinen tilaisuus tutustua kuoleman inspiroimaan taiteeseen.



Näyttely oli tosi mukava kokemus. Kuoleman eri teemoja, kuten sitä, miten jollain kieroutuneella tavalla kuolema on vissiin aika hassukin juttu ihmisten mielestä (kyllä niillä keskiaikasillakin ihmisillä oli huumorintajua), väkivaltaisuutta ja kuoleman juhlintaa. Taulut, kuvat ja patsaat olivat varsin raskaita, mutta ei mulle jälkikäteen mitenkään paha olo jäänyt.



Käykää ihmeessä tsekkaamassa, jos Eustonin päähän joudutte ja teillä on noin tunti luppoaikaa. :)



Kävin viikonloppuna Vintage kirpparilla. Enkä löytänyt sieltä yhtään mitään. En ikinä löydä kirppareilta mitään. Mua ällöttää ne kankaat ja mulle tulee tosi likanen olo kirppareilla. Varsinkin, jos se on aivan täynnä hipstereitä, joille ei ole opetettu hyviä tapjoa ja sitä että, vaatteita ei kuulu heitellä maahan jos ne ei miellytä. Aivan ällistyttävää käytöstä mun mielestä! Mutta siis, musta olisi siis tosi ihanaa, jos olisin sellainen ihminen, joka löytää kirppareilta vaatteita. Tiedän monta tosi tyylikästä bloggaajaa ja tuttua, jotka tekee säännöllisesti mitä mielettömimpiä kirpparilöytyjä. Mä en ikinä löydä mitään kuin vanhoja koinsyömiä lumppuja.



Tosin, viime kesänä löysin Asoksen Marketplacen (se on kirppari!!!!!!!!!!!!!) uumenista mun army-takin. Ja se on ihana, eikä haise pahalta.

Kävin näyttelyn jälkeen pyörähtämässä keskustassa, koska tänään oli tosi mukava ilma päivällä (illalla pimeän tullen lämpötila laski kuin härän pylly ja alkoi satamaan. nice!) vilkaisemaan alen viimeisiä hedelmiä ja löysinkin kevätakin Topshopista -50%. Se olisi ollut melkein täydellinen, mutta se oli kokoa 6 (eli 34) ja vaikka se istui mun päällä, niin oli se kuitenkin vähän liian kintsa. Alessakin takki maksoi yhä 35puntaa, joten sinne se jäi. Tiesin tosin sen käsistä laskiessani (se oli viimeinen kappale), ettei takki olisi siinä enää viiden minuutin jälkeen... :( En nyt kadu sitä, etten ostanut takkia, koska se olisi ollut vielä pitkän aikaa liian kylmä... Mutta mä oikeasti tarvitsen kevättakin. Koska en jaksa enää talvea. Jos ostan kevättakin, talvi loppuu. Tämä on aivan loogista!

Haluan myös uuden hatun. Sellasen lierihattu-fedoran. Kävin kokeilemaan sellaista kaupassa se oli niin ihana, että ei mitään järkeä! :'(



Sunnuntaina kävin itsekseni katsomassa Django Unchained leffan Tottenham Court Roadin Odeonissa. Kyseinen leffateatteri on ylivoimaisesti Lontoon paras teatteri, yksinkertaisesti siitä syystä, että nuoruusvuosinani käytiin harva se päivä kyseisessä teatterissa leffassa. Milloin sunnuntai aamupäivien näytöksissä vanhalle viinalle haisten ja milloin perjantain ja viikonlopun alkua juhlistaaksemme. Tuli niin hyvä mieli siellä teatterissa istuessani. Jotkin asiat ei vaan koskaan muutu. Leffassa käynti on aina yhtä ihanaa!  yksin tai kaverin kanssa. Mä nyt olen tällainen yksinäinen susi aina ollut. Onneksi kuitenkin äiti, isä, Nora&Olli, Tiina ja Hanna ovat kaikki tulossa kevään aikana Lontooseen.


Django oli aivan uskomattoman hyvä. Tosi pitkä tosin... Mutta siis, Quentin Tarantino on niin mun lempi ohjaaja. Se on vain niin taitava. Lainatakseni erästä naiskoomikkoa (jonka nimeä en nyt tahdo muistaa millään) sanoi: Quentin on ohjannut ja kirjoittanut kaikki mun seksuaaliset painajaiset. Ja omana lisäyksenä, fantasiat. :D

Oispa mulla edes hyppysellinen Tarantinon taitoa!


On muuten pakko sanoa, että mä olin lievästi pettynyt Dicaprioon! Ei se ollut yhtään niin kamala ja paha kuin mä olin jotenkin odottanut. Se ei myöskään ollut musta niin vahva roolisuoritus, että se olisi ansainfnut oscar-maininnan. Että nyt suut suppuun siitä, että Dicapriota ei suosittaisi Hollywoodissa. Hieno näyttelijä se on, mun yksi lemppareista ylivoimaisesti, mutta tästä roolisuorituksesta mä en olisi halunnut sille mitään ehdokkuutta tai palkintoa. Se pystyy niin paljon parempaakin.

Tosin se lasin rikkomis-kohtaus oli aivan jäätävän mahtava! <3 Ai että, Leonardo... Ja niiden muiden näyttelijöiden da fuq?! ilmeet. :'D

Oonkin sitten tykittänyt Djangon /ja muiden lemppareiden) soundtrackeja viimeset päivät ihan tötteröllä. Ihana, ihana mies! <3



Ajattelin tällä viikolla mennä katsomaan joko Ganster Squatin tai Les Miserablesin. Sitten se kauan odotettu Warm Bodies tuleekin jo kolkuttelemaan ovelle. Nyt on tullut hirveästi hyviä leffoja ulos. :3

Viimeisenä saavutuksena mainittakoon, että MÄ JUOKSIN 2.5KM SUNNUNTAINA! Sen on pakko olla joku mun ennätys. Olisin ehkä periaatteessa voinut jaksaa juosta pitempäänkin, mutten halunnut liikaa väsyttää itseäni, koska kotona tein vielä kehonhuolto-jumpan. :P Niin ja loppukirinä juoksen aina yhden ylämäen niin kovaa kuin vaan pääsen. Se on ehkä noin 50 metriä pitkä. Ja näin että sitä pyöräili eräs mies ylös. Päätin panostaa ja juoksin niin kovaa, että ohitin miehen ja pääsin mäen päälle ennen kuin se ehti pyöränsä kanssa räpiköidä perille. Hah!

Oon mä niin hauska. Sen pyöräilijän mielestä olin varmaan aivan älyttömän tyhmä, mutta ei se mitään.

Huomenna koulua ja illalla Lauran läksärit. Surettaa kun kaikki kaverit lähtee täältä haneen. Mun on pakko tehdä kontakti torstaina siellä A&R tunnilla niiden coolien opiskelijoiden kanssa.

xo Daughter of Murphy
Pin It Now!

4 kommenttia:

  1. En mä ole moisesta näyttelystä kuullutkaan. Kyllä mä oisin messiin lähteny. Ja hyvät asukuvat oli !! :)

    Les Miserables vois olla kova kanssa joku päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin niin varma et se ri oo yhtää sun juttu nii en sit kysyny ees... :( tyhmä ku oletin väärin. Mut mennää leffaan täs joku päivä! :)

      Poista
  2. voidaanko käydä sit ku tuun sinne nii kattoo muumioita?? :)

    VastaaPoista