lauantai 23. helmikuuta 2013

Mama Lontoossa Part 1

Moi! (Kuvia postauksen lopussa!)

Noniin nyt vihdoinkin ensimmäinen osa mun ja maman hiihtolomasta. Mulla on edelleen kipee olo ja vatsa on aivan hellänä noista lääkemääristä. 

Äiti siis saapui viime perjantaina aamulennolla ja olin luvannut olevani häntä vastassa kentällä.

Valitettavasti mun kännykällä oli toisenlaiset suunnitelmat. Samsung oli päättänyt edellisenä iltana aloittaa Galaxy 2:sien uuden käyttöjärjestelmän launchaukset ja päivitykset. Se tarkoitti siis sitä, että mun ihanasta kauniista kännykästä tuli yhtäkkiä ihan outo kapistus mulle. En ollenkaan osannut käyttää sitä.

Sen lisäksi, vaikka olin edellisenä iltana ladannut kännykän, oli jotain yön aikana sattunut, koska kännykkäni oli tyhjentänyt koko akun ja sammunut itsestään. Tämä johti sitten vielä siihen, ettei herätyskelloni soinut ollenkaan.

Heräsin onneksi noin 45 minuuttia vain myöhässä. Mutta harmitti silti, koska se tarkoitti sitä etten ehtisi kentälle äitiä vastaan ajoissa.


Harmittaa, koska voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat kun olen elämäni aikana nukkunut pommin.

Äiti odotti Heahtrowlla, koska mulla oli sille matkakortti ja muutenkin, en halunnut päästää mamaa yksin Lontoon metroon vielä siinä kohtaa.

Äitiä oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Tuntui ihan siltä, kuin mama kuuluisi tähän elämään täällä Lontoossa. En osaa selittää sitä tunnetta sen tarkemmin. Oltiin buukattu äidille tosi kiva hotelli ihan Kings Crossin kupeesta. Hirveän pienet huoneet ja minimaaliset palvelut ei haitannut, sillä hinta oli todella huokea ja huoneet siistejä. Mulle hotellien hygienia on ykkösasia.

Mun pitit käydä iltapäivä luennolla koululla ja äiti lepäsi sen aikaa. Mulla oli päässä sellainen juuri ostettu musta villa-fedora. Sellane musta lierihattu, mistä olin unelmoinut jo koko tän alkaneen vuoden. Olin investoinut sellaiseen vihdoin ja viimein aiemmin viikolla ja se oli mulla ekaa kertaa päässä tuona päivänä. Ja Holloway Roadin metroasemalla kävellessäni laiturilta pois tuuli pyyhäkisi sen suoraan metrokiskoille. 

Että tervemenoa.

Panikoin ja hetken ehdin jo suunnitella perään hyppäämistä, mutta niin tyhmä en sentään ole. Soitin henkilökunnalle ja nekin sanoivat, että älä hyppää perään ellet halua kuolla. (tai sanoivat, että toki voin hypätä jos haluan myös kuolla) 

Kismitti aika paljon. Ihan kuin olisin heittänyt 20 puntaa roskikseen. Iitu sanoi, että se oli kohtalo. Se ei tykännyt siitä hatusta. Pyh ja pah. Nyt voin jo sen verran paljastaa, että mahtava Holloway Roadin metron henkilökunta oli löytänyt sen mun hattuni ja se on nyt mun haettavissa Baker Streetin Lost&Found-toimistolla. Jes! >:D Suck on that!

Vaikka se hattu todennäkösesti on kärsinyt ulkonäöllisesti, tää on ihan periaatekysymys. Ymmärrätte varmasti. :D

Koulun jälkeen menin takasin Kings Crossille maman hoiviin. Ihana äiti. <3

Oltiin molemmat aika väsyneitä, joten päätettiin, että mennään vaan siihen ihan lähelle syömään ja sitten yksille pubiin. Käytiin ihan hyvässä intialaisessa ja sen jälkeen sain villin idean, että hei käydään nyt yksillä Kings Crossin B@1:ssa. Halusin, että äiti maistaa Cosmopolitanii (vaikka se ei siis ole ollenkaan drinkki-ihminen. Äiti ei juo muuta kuin viiniä, olutta ja viskiä.). Olin myös vakuuttunut, että Kings Crossin baarissa ei törmättäisi kehenkään tuttuun pärstään.

Ha ha ha

Ja kuinkas siinä sitten kävikään. No törmäsimpähän taas monen kuukauden tauon jälkeen L:ään, äiti tapasi sen ainoan baarimikon, joka merkkasi jotain, ja sai maistaa Lontoon ylivoimaisesti parhaiten tehtyjä cosmoja. Ja kaikkien (ehkä suurimpana yllärinä äipälle itselleen) mamsku tykkäsi cosmosta aika paljon ja joi sen ilman sen suurempia valitteluja. Ei siitä sen enempää.


Camden Lock.

NE SAI VIHDOINKIN MUN NIMEN OIKEIN KIRJOITETTUA!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mentiin ajoissa nukkumaan ja seuraavana päivänä äiti uskaltautu mun metrolle mua vastaan ja siitä mentiin bussilla yhdessä Camden Towniin nauttimaan aurinkoista Lauantai-päivästä. Se, että äiti uskalsi ja vielä osasi liikkua Lontoossa ilman mua helpotti kyllä aivan suunnattomasti. Oli kiva, ettei aina tarvinnut tulla Kings Crossille äitiä noutamaan päivän rientoihin.





Äiti oli tosi innoissaan Camdenista ja sen tarjonnasta, vaikkakin se ilmeisesti omien sanojensa mukaan lamaantui tarjonnan määrästä pariksi ekaksi tunniksi. Mutta kyllä se sitten sieltä lämpeni ja osti monta uutta korsettia ja juttua sen erikois-garderoobbiin. ;) 


Mä taas sitä odotellessa juttelin tosi hauskojen myyjien kanssa, koska korsetit ynnämuut härpäkkeet ei todellakaan ole mun juttu, ei vaikka kuinka yrittivät uskotella, että ne sopisivat mulle. 


Lauantaina oli vielä lämmin, joten olin päättänyt laittaa nahkatakin päälle. En halunnut pitää enää talvitakkia. Lauantaina se vielä meni, mutta siitä eteenpäin täällä alkoi taas tuuli puhaltaa sen verran purevasti, että sain sitten tämän flunssan, minkä takia mun aivot ei toimi ollenkaan. 


Mulla oli lauantaina alla kuitenkin tuo Pride Clothingin flanelli-paita, mikä on puuvillaa ja lämmin ja tuulelta suojaava.


Mulla on nyt niin paska olo oikeasti, etten saa puristettua enempää asiaa tällä kertaa! pusselit!

xo D o M

English Edit:

Mom’s visit to London did not have the best start. I slept over due to my phone’s new updates that had drained the battery during the night. I also lost my new fedora (but will probably get it back, hurrayh!) in the tube.

That did not stop us though.

On Saturday we went to Camden Town and mom bought lots of nice new corsets and other interesting additions to her “shadow-wardrobe”. ;) Camden is the best place to buy that sort of stuff… While she was trying all the different items on, I chatted with the salesclerks and met many interesting personas. Camden is such a colorful district!

I’m still sick and feel awful, so excuse me for now. I’ll return with more stuff as soon as I feel a bit better.

Kiss kiss! ;)
Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti