sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Mikki Hiiri

Moi!

Mulla on taas päivän asu teille luvassa tän postauksen ohessa. Hurjan hauskaa! :3 Tässä samalla heitän myös kuvia, jotka ei oikeasti liity tekstiin laisinkaan. Pahoittelut siis hiukan ristiriitaisesta kuvasta, minkä tämä postaus saattaa aiheuttaa mielissänne.



Kaikessa rauhassa eilen makoilin sängylläni ja katsoin Rose of Versailles animea (älkää pilkatko, se anime oli mun lapsuus ja syypää mun epäterveeseen fiksautumiseen Ranskan hoviin. Ja se on oikeesti yksi parhaimpia koskaan piirrettjyä/kirjoitettuja animeja. Jopa mä diggaan sitä. Mä siis luulin (ja uskon yhä), että olin edellisessä elämässäni Ranskan jonkun Bonabarte kuninkaan hovin jäsen. Ehkä jopa aatelinen. ehkä jopa prinsessa. Ehkä jopa itse Marie Antoinette. Siis mä uskon aivan 100%, että olin Ranskan hovin aatelia ja mut mestattiin giljotiinissa. Mulla on niska sen verran herkkä paikka ja saan yhä haamukipuja. Mun on pakko päästä joku päivä Versaillesiin, jotta voin mystisesti muistaa kaikki salakäytävät ja löytää entisen oman buduaarini, missä hauskutin itseäni ja kaikkia komeita vieraita. hööhöö...).


Takas eiliseen iltaan...

Siis makasin kaikessa rauhassa sängyssäni yöllä ja katsoin Rose of Versailles animea, valot himmeinä. Yhtäkkiä huoneen toisessa päässä näkyi liikettä... SE OLI HIIRI! AITO HIIRI! Kestän monet asiat, mutta hiiriä en kestä. Sain paskahalvauksen ja niin vissiin sai se hiirikin, nimittäin sellasta vauhtia se kipitti takaisin sinne mistä se oli tullutkin, eli mun huoneen lavuaarin putkien raosta seinän ja lattian alle. Että terve vain.


Tämän takia jokaisen kämpän mukana kuuluisi vakiovarustuksena tulla kissa. Lämmöllä muistelen niitä kauniita kesiä Suomessa, kun makoilin kuistilla ja katselin Oonan ja Herkuleksen leikkkivän tennistä puolikuolleiden hiirien ja viiriäisten raadoilla. Ei ole montaa yhtä kaunista näkyä, kuin ilman halki komeetan lailla lentävä hiiri-poloinen. Ha Ha Ha...



Sadistisempia eläimiä saa hakea. Siksi mä myös rakastan kissoja.

Tänään kävin sadetta uhmaten kaupasta ostamassa myrkkyä, jonka jätin somasti esille tuonne nurkkaan ja tilkin muovipusseilla sen putkien raon.

Harmittaa että tämän pitää päättyä nyt näin.


Mutta se hiiri ei voi syyttää ketään muut kuin itseään. Jos se olisi tajunnut pysyä matalana, hiljaa omassa kolossaan siihen asti kun sammutan valot ja menen nukkumaan, ei me koskaan oltaisi edes ehkä kohdattu, eikä kummankaan olisi tarvinnut puuttua toisen elämään .Oltaisiin eletty toisista tietämättöminä täydessä harmoniassa. Mutta ei, sen oli pakko näyttäytyä.



Ja nyt mun on pakko päästää se päiviltä. Toivon, että se syö tota myrkkyä mahdollisimman pian ja menee omaan koloonsa kuolemaan.

Oon pahoillani hiiri, mutta mä en halua elää sun kanssa saman katon alla. No hard feelings.

Asiasta toiseen, käytiin eilen Matildan kanssa muutamalla. Ja mun täytyy sanoa, että mun seuraelämä oli parempaa JOPA Jyväskylässä. Siellä sentään aina silloin tällöin törmäsi komeisiin miehiin, täällä kaikki näyttää enemmän tai vähemmän Omituisten Otusten Kerhon vuosikokouksesta karanneilta hyypiöiltä. Ei sillä, että mäkään mikään normaali olisin. Päinvastoin. Mä oikeasti luovutan ihmisten suhteen.

Toi toppi on sellainen, että siinä on noi sivuilla tosi syvät halkiot. Laitoin sinne alle sellaisen mustan  bustierin. 

En jaksa viikonloppuja. En jaksa sitä, että laittaudun nätiksi ja kiharran tukkani ja pakotan itteni ulos ihmisten ilmoille ja siedän kännisten örvellystä ja huonoa, liian kovalla soitettavaa musiikkia. Sitten ilta päättyy siihen, että suutun itselleni kun en kuule mitään ja tunnen itseni aina jollain tavalla vialliseksi kappaleeksi... Varsinkin, kun samalla voisin maistella hyviä viinejä yksin pitkissä kalsareissa kotona ja katsoa hyvää leffaa tai kuunnella hyvää musiikkia niin hiljaisella tai kovalla kuin itse vain haluan.



Mä olen oikeasti yksi kotihiiri. Ja sempä takia toi toinen Mikki Hiiri saa lähtä, tähän talouteen mahtuu vain yksi hermitti.

xo Daughter of Murphy
Pin It Now!

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä kamppailuun :)

    Nätit kuvat!

    VastaaPoista
  2. Hiiri, en kestä! Tsemppiä sen kanssa. Luin melkein kaikki sun postaukset kerralla, kun en oo tajunnu täällä käydä. Lippu korkeelle, oot upee! T: Ressuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaaah! :D oikeasti? Hurjaa! itse oot upea! <3

      Poista
  3. Nauroin ääneen hiiren ja sun samanaikaiselle paskahalvaukselle. Uudestaan nauroin ääneen mielikuvalle komeetan lailla lentävästä hiirestä. Mutta tuo katti räjäytti potin. Pepe häiriinty mun hirnumisesta ja siirty olohuoneeseen nukkumaan. Ja kyllä olen yhä vain hereillä niiden junien vuoksi. Oot kyllä mieletön. Sun tekstejä lukiessa tulee väkisinki mieleen, että sä oot oikeesti upea kirjoittaja, etkä vain leiki olevas. Sellasia turhanurputtajia näkee nykyään blogeissa ihan liikaa. Keep doing what you're doing darling. -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TIINA! Vedit mut ihan vellihousu-sanattomaksi, koska et varmaan osaa edes arvata miten paljon toi sun kommenttisi merkitseekään mulle. Oot kyllä niin mahtava ihminen! <3

      Voi Pepe-poloista, sillä ja Oonalla on vissiin välillä vähä kestämistä, kun on meidän kaltaiset emännät. ;D

      Ja nyt oikeasti nukkumaan! Ei sun aikasesta aamusta tuu huomenna muuten yhtään mitään! Kyllä ne junat selviää sitten. Ja jos ei, niin mä suhaan meidät sitten vaikka resiinalla (Hugo-style) sinne HP-Landiaan!

      Poista