tiistai 19. maaliskuuta 2013

Brainstormaus Cappucino

Hei!

Vähänkö harmittaa, heräsin tänään yliaikasin ja matkustin halki ammuruuhkaisen Lontoon (maanpäällinen helvetti on ihmisiä ylitursuavat asemat, metrot ja metrolaiturit, sekä klaustrofobiset loputtomalta tuntuvat metrotunnelit, joita yhdessä tuhansien muiden ihmisten kanssa kulkiessa tajuaa oman merkityksettömyytensä koko tässä maailmankaikkeudessa) kampaajalle... Joka peruutti värjäysajan 10 minuuttia sen jälkeen, kun mun olisi jo pitänyt istua väri päässä kampaajan tuolilla, hörppiä teetä ja lukea uusinta Glamouria. Plääh!

Ensi maanantaina uusi yritys.

Käytiin Iitun kanssa eilen palaveeraamassa. Valittiin Angelin district ja löydettiin ihan miellyttävä pikku kahvila nimeltä Zuccono (tai jotain sinne päin). Vallattiin kahvilan kotoisa alakerta kokonaan omaan käyttöömme, jottei oltaisi häiritty papatuksellamme muita kahvilan asiakkaita (kahta sanomalehteä lukevaa herrasmiestä).




Vitsailinkin eilen Iitulle, että tän vuoden jälkeen meillä molemmilla on varmaan aika monta kuvaa erilaisista cappucinoista.


Asioiden pohtiminen ja kääntely on vain paljon miellyttävämpää ja selkeämpää kaverin kanssa cappucinon ja jaetun juustokakkupalan äärellä. Olin just saanut eirnomaisia uutisia, joten unohdin täysin, että pidän nykyisin Iitulle Kirjoittajan ABC-kurssia, enkä kuullut Iitun kotiläksyn tulosta, taikka antanut hänelle uutta tehtävää. Olen surkea opettaja. Toisaalta, Iitu on huono oppilas, kun ei muistuttanut mua. Heh. Ja aiemmin tänään selvisi, ettei se ole edes tehnyt sen ensimmäistä läksyä! tut tut tut, ei kovin lupaavalta vaikuta... ;)


Asiaan nyt! Oon jo parille läheiselle hehkuttanut erästä paikkaa, josta on tullut potentiaalisesti aika hyvää palautetta työharjottelua ajatellen. Tämä paikka, mitä nyt en kehtaa mainostaa, on ollut jo vuosia mun unelmien työpaikka. Aina kun olen haaveillut elämästäni, siis edes semi-realistisissa mittakaavoissa (ilman Oscar-puheita, stadion keikkoja ja Nobelin rauhanpalkintoja), olen kuvitellut olevani töissä juuri tuossa lafkassa.


Olen nyt yrittänyt saada intoa työharjoittelu-paikan hakuun, kouluun ja elämään ylipäätään inspistä... Myönnän, epätoivo oli alkanut jo hiipiä mun tajuntaan. Tää uutinen oli ehkä just se uusi energiapiikki, mitä olen kaivannut. Senhän takia täälläkin on ollut aika kuollutta viime viikolla. Blogihiljaisuus johtui myös siitä, että meillä oli tosi ison portfolion deadline viime perjantaina.Selviydyin työstä joten kuten kunnialla. Olisin voinut kyllä tehdä paremminkin. Niinkuin aina.


Anyway, laitoin tuohon työpaikkaan viikko sitten aivoimen hakemuksen, ihan vain, koska sitten sekin olisi edes tehty. Ainakin olisin yrittänyt, yrittänyttä ei laiteta jne.

En odottanut saavani vastausta, joten yllätys oli melkoinen selaillessani perjantaina iltapäivällä kännykästä sähköpostia kesken Arts Journalism tunnin. Putosin melkein tuolilta. En todellakaan odottanut sitä, että kyseinen lafka ymmärrettäisiin hankala tilanteeni -- sen että olen Lontoossa toukokuun loppuun asti, enkä voi oikein kesken kaiken lähteä Suomeen työhaastatteluun -- ja tarjosivat mulle ehkä parasta mahdollista tapaa saada parhaat puolet itsestäni esille.



Mun pitää kuvata videotervehdys itsestäni ja vastata muutamiin kysymyksiin, jotka ohjelmapäällikkö oli esittänyt. Suunniteltiin siis vastauksiani eilen Iitun kanssa, kirjoitin ne tänään aamukahvilla istuessani Marylebonen jossain sivukujan kahvilassa ja huomenna sitten kuvataan koko juttu.

En ole mikään mestari videoidenedtitoija, mutta kyllä mä jotain osaan. Ja jos en osaakkaan, niin opettelen. Oon tietokoneiden ja ohjelmien kanssa aina ollut aika itseoppinut. Opin parhaiten kokeilemalla ja itse sekoilemalla, yllättäen. :D

Mun pitäisi osata kertoa ne asiat, missä mä olen hyvä. Tuli aivan hirvittävä eksistentialistinen kriisi eilen, koska en meinannut keksiä mitään järkevää ja konkreettista hyvää taitoa. Ammattitason Disney-guruutta ei vissiin lasketa kovin korkealle työelämässä (olen voittanut Disney Trivial Pursuitissa joka ikinen kerta)...


Tällä hetkellä mulla on aika hyvä fiilis tästä. Vaikkakin, mä olen oikeasti ehtinyt käydä viikonlopun aikana kaikkien tunteiden vuoristoradan läpi tän asian suhteen. Niin perus mua. Olen ikuinen epäilijä ja kontrollifriikki. En vain käsitä, mitä ne näki mun cover letterissä tai CV:ssä. Tai  siis, onko tää jotain pilaa? Jäynäytetäänkö mua nyt jotain tosi tv-sarjaa varten vai siis häh? En vain voi käsittää...

Toisaalta, mä olen tehnyt töitä ja uhrauksia sen eteen, että olen elämässä nyt missä olen. Jos se seuraava piste on tuo työharjoittelu, niin mä haluan uskoa, että mä olen oikeasti ansainnut sen.

Tiedän myös, että jos sen saan, ei mulla tule ensi syksynä kuitenkaan muuta elämää Helsingissä kuin tuo duuni ja mun perhe+kissat. :'D Yksinäinen susi forever.

Lopuksi, pakko avautua. Jos mä ton työpaikan saan, se on niin iso fuck you/told you so/now you know-pläjäys kaikille, jotka on koskaan epäillyt mua ja mun valintoja. (huomasiko kukaan Zacky Vengeance-referenssiä?)

Jokatapauksessa, jos kaikki menee buenosti, saatan linkata sen valmiin videon sitten hamassa tulevaisuudessa teillekin. :)

xo D o M

*

English edit:
So my hairdresser was cancelled this morning... And they managed to inform me only when I had already travelled all the way to the salon. So annoyed. :/ I don’t put up with morning-traffic in London tubes for nothing. So gutted!

Basically, I just want to fast-forward to that moment when I finally have my dream job, a real boyfriend, cute apartment, a boxer-puppy and my cats all under the same roof. Ugh…

I’ve been so tired. I’ve been struggling with finding motivation to do anything lately. I have no idea how I’m going to manage to pull together all the school assignments and essays. Ugh… Just no.

Until last Friday… :3

I got the first news regarding my internship. The place that responded is like my dream place to work in. I’ve always wanted to work there, but never dared to really believe that I could actually do it.

So I sent them my CV+cover letter just for fun… I’m shocked that they actually replied with interest!

Yesterday I went for a cappuccino and cheesecake (shared!) with Iitu. We brainstormed and gossiped, the usual. :) The station is really understanding with my situation. I can’t just book flights and fly to Helsinki for an interview. Instead, they want me to film a short introduction about myself. We’re filming it tomorrow, I’m so excited. It’s going to be funny and very… ugh, well… I don’t want to spoil it. ;)

Last few years have been personally really hard. A lot of things have happened, things that have tried to pull me back, set me back and destroy me.

I’ve been working like crazy towards these goals that I never even thought I could someday achieve… Things have evolved and I have made it this far, I can see the journey I’ve taken and I’m really proud of myself.

Self-doubt is a blessing and a curse.

I’m really terrified and excited of this next step, gosh! >.<

Fingers crossed this is going to happen!

xo D o M
Pin It Now!

2 kommenttia:

  1. Voi miten oot kaunis! Tykkään tosta sun paidasta kauheesti :) Lisäksi olet syystäkin ylpeä itsestäsi! Kesällä aion kylläkin jossain välissä tulla häiritsemään työntekoasi (koska uskon vakaasti, että saat sen paikan) ja perhe-/kissaelämääsi. Tai ainakin roudaan sut SOADin pariin hetkeksi ;) -T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. XD Tänks. mäki rakastan sitä paitaa, se on tosi mukava. :3 Joo, sä oot kyl enemmän kuin tervetullu käymään viihdyttään mua kesällä! Ja SOAD, ah! <3 Elokuussa sit.

      Poista