lauantai 23. maaliskuuta 2013

Keep Running.




"Beyond any sadness, what I feel the most is pride."
~ Gerard Way
My Chemical Romance on ilmoittanut lopettavansa ja pistävänsä pillit pussiin. Tiedän, että tässä tulee nyt kaksi musa-aiheista päivitystä putkeen, mutta musiikki nyt on mun elämässä aika iso juttu.

Mun pää lyö tyhjää enkä todellakaan keksi, että mistä aloittaisin tai ylipäätään mitä haluaisin vielä sanoa. Jotenkin lukiessani uutista, mä en ollut kauhean yllättynyt. Tuntuu, että nää fiilikset on ollut ilmassa My Chemin teltassa jo aika pitkään, mutta silti olen jotenkin syvästi pettynyt.



Toisaalta, sain nähdä bändin kolmesti sen eeppisen uran aikana, olen saanut bändin kautta uusia ystäviä ja oikeasti olen nimenomaan kasvanut täksi ihmiseksi, joka olen tänä päivänä juuri My Chemical Romancen ansiosta. Enkä nyt oikeasti yhtään vähättele.

Olen onnellinen ja tyytyväinen, ettei mulla ole sellaista tunnetta, että mulla olisi jotain jäänyt hampaankoloon My Chemical Romancen kanssa. Ne täyttivät tarkoituksensa mun elämässä ja niin myös miljoonien muiden ihmisten elämässä ja mä en todellakaan voi vaatia enempää. Päinvastoin, tuntuu, että mä olen aivan järkyttävässä kiitoksenvelassa.



Jokaisella ihmisellä on se yksi bändi, joka eroaa muista lempparibändeistä. Se yksi bändi, joka merkkaa enemmän kuin muut, vaikkei se olisikaan enää se kaikkein tärkein yhtye. Se yksi bändi, jonka biisit ja lyriikat te osaisitte unissanne ulkoa vaikka nuriperin. Se yksi bändi, jonka takia teitte hölmöjäkin juttuja, vain koska se bändi merkkaa teille niin paljon. Se on se yksi bändi, jonka nimen kuullessanne te aina hymyilette tietäväisesti ja hiljaa, sisäisesti kiitätte kyseistä bändiä

Tää on niin puhkikulutettu sanonta, mutta mä nyt uskallan sanoa sen ja seison ainakin tän postauksen ajan näiden sanojen takana. My Chemical Romance pelasti mut. Ne avasivat mulle täysin uuden maailman, missä mä tunsin oloni kotoisaksi ja hyväksytyksi. Ne opettivat mulle monta hyvää opetusta itsetunnosta ja oikeasta asenteesta elämään.

Bändi, joka opetti, että rokkaripojat voivat myös olla komeita. :D Takasin tolta tieltä ei ollakkaan sitten enää tultu.
Ehkä te ette ole vielä edes löytänyt sitä bändiä, joka tulee muuttamaan teidän elämää jollain tavalla. Sekin on ihan ok.

Mä itse olen siirtynyt jo elämässä eteenpäin ja löytänyt muita mahtavia bändejä, kuten mun elämäni suurimman rakkauden ja tragedian, eli Avenged Sevenfoldin. Mutta ihmiset aina tuppaa muistamaan ne ensimmäiset rakkaudet. ;) My Chemical Romance oli mun ensirakkaus. Mä olin rakastanut niitä ennen, mutta My Chem vei kaiken ihan uusiin sfääreihin.



Musta tuntuu, että My Chemical Romancella olisi ollut vielä niin paljon annettavaa ja keksittävää. Lainatakseni Kerrangin! päätoimittajaa James McMahonia, the thing that fucks me off about MCR split is there was so much left for them to do. Wasn't time. It's too soon. Rock is more boring now.

Nimeomaan. Musta tuntuu, että menetän kaikki ne ikonit elämässäni, jotka keksi innovatiivisia asioita musiikin suhteen. My Chemistä voi sanoa monia asioita, negatiivisiakin, mutta tylsiä ne ei koskaan ollut.

The Black Parade tulee aina olemaan ylivoimaisesti paras koskaan kirjoitettu albumi. Mä en usko, että koskaan tulen kohtaamaan toista levyä, joka voittaisi Black Paraden.



Juuri viime viikolla kävelin täyden luokallisen eteen ja katsoin musiikkibisneksen opiskelijoita silmiin. Kaikkia ennakkoluuloja ja epäilyjä vastaan lausuessani Famous Last Words-biisin yhden säkeistön ja kerroin, miksi juuri tämä biisi on mulle kaikkein rakkain ja kuinka aina sitä kuunnellessani tunnen itseni itsevarmemmaksi ja paremmaksi ihmiseksi.

"I see you lying next to me
With words I thought I'd never speak
Awake and unafraid
Asleep or dead"

Ja nyt kun mä yritän muistella mu parhaita hetkiä My Chemical Romancen kanssa, mä tajuan, että mulla ei ole oikeastaan yhtään kuvia, jotka liittyy siihen aikakauteen mun elämässä. Ei sillon otettu kuvia samallalailla. Tai mä en ottanut. Ja mua harmittaa se syvästi. Mulla on vain mun pään sisäiset muistot ja mä oon jo alkanut unohtamaan hassuja, näennäisesti merkityksettömiä yksityiskohtia. Mä haluan muistaa, mutta mulla ei ole muuta kuin biisit ipodissani ja muistot päässäni. Tän takian mä nykyisin jopa hiukan neuroottisesti näppäilen kaikesta kuvia elämässäni. 

Onneksi kukaan ei ole tällä kertaa kuollut ja mä ainakin jään innolla odottamaan seuraamaan bändin jätkien sooloprojekteja.

Joskus vähän ehkä kadehdin niitä ihmisiä, joille bändit ei merkkaa mitään. Mutta en oikeasti.

Gerard Way on mahtavin äijä ikinä. Ja Frank Iero (long story) on edelleen ainut ihminen, joka on koskaan blokannut mut twitterissä. Good times! :'D 

Lopetten tän nyt tähän vielä biisiin, joka mun mielestä summaa kaiken niin täydellisesti. Jos on joku biisi, joka kertoo mihin mä uskon, niin se on tämä. Enempää sanoja ei tartte.



Kiitän ja kumarran teitä, Arvon Herrat. Kiitos, että olitte mun kanssa silloin, kun mä en edes itse jaksanut olla itseni kanssa.

xo Nuuba



English Edit:

My Chemical Romance have announced that they are to split.

Everyone has that one band.

That one band that everything revolves around. The one band that they would defend with their everything if someone spoke against them. The one band that they know every single world to all their songs, and could probably be recited backwards. The one band that you'd do anything to see live.

Everyone has a band like that. And if you don't, well, you just haven't met that band that will change you yet. 

It doesn't even have to be number one band in your life anymore. But when you read this, you instantly think of that one band from your past and you know exactly what I mean. 

That band may have helped you through some of your hardest times, and given you a reason to smile at the end of the day. They may have inspired you to do something different or stand up for something you care about our just to put yourself out there more.

That band means so much to you. And it means so much to other people to. And that band might have helped them in the exact same way as they helped you.

And that is why I love music. The fact that one band, one song, one lyric can unite and inspire so many people across the world in an instant. To know that somewhere in the world, there's at least one person in the world, who to a certain degree feels the same as you do, and are drowning everything out with the same band, or song as you are.

Thanks for the ride boys. You really did save my life.

Lotta love,
Nuuba.
Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti