maanantai 15. huhtikuuta 2013

Lontoolainen Houseparty

Heissan!

Okei, tänään on maanantai. Mä tiedän, mä tiedän... Melkein viikko radiohiljaisuutta, taas! Elämä on kuitenkin varsin hetkistä tällä hetkellä. Mulla oli tosi ison portfolion palautus viime viikolla ja oikeastaan tästä eteenpäin lähes joka viikko joku palautus tai deadline.


Mulla oli eilen mun tutun läksärit. Se ja sen kämppis muuttaa takas Ruotsiin. Vietin siis illan 80% ruotsalaisten ihmisten seurassa. Oltiin eka pubissa ja sitten tuli kutsu jatkoille tyyppien aivan sairaan hulppeeseen lukaaliin Kings Crossilla.

Tiesin, etten pääse sieltä kotiin enää millään kun viimeiset metrot on mennyt, mutta ajattelin siinä kohtaa, että fuck it. Kerran sitä ollaan nuoria Lontoossa ja mulla oli jo siinä pisteessä sellainen vainu että nyt on tulossa sellaiset pippalot, että olisi suoranainen sääli jos jättäisin ne väliin.

Mulla on aina niin vedenpitävät selitykset näissä kohdissa. Olisihan se pitänyt tietää, että rommia juodessa ei mitään muuta seuraa kuin eeppisiä juonenkäänteitä.

Kuvia en ottanut, koska en tajunnut, ehtinyt ja siis... Niin, you just had to be there.

Ja parempi niin. Oli kyllä aivan skitsoa meininkiä, tosi kivaa kuitenkin.

Mä autoin bileiden toisen juhlakalun pystyyn yhdessä kohtaa iltaa ku se ei pysyny pystyssä enää ja se kertoi mulle: "mä olin nukkuamssa vähä tuolla mun huoneessa, kun mä yhtäkkii tajusin, et mun sängys on joku... Ja mul ei oo mitää käsitystä kuka se on ja miten se on päässy tänne sisään. En myöskää tiedä onko se nainen vai mies."

Ja tää on nyt aikuinen ruotsalainen mies, jonka suomenkieli koostuu sanoista/fraaseista: "perkele", "suomi tyttö" ja "Kosketa minua henki".

Olin kotona kello 5.40. Mun uusi tuttavuuteni (siis ei toi erittäin hilpeässä tilassa ollut juhlakalu) maksoi mun ja Matildan taksin. yritin kieltäytyä siitä, mutta se intti kolme viimeistä tuntia, että se tekee sen mielellään. Seki kuitenki asu tällä suunnalla. Niin, että... Herrasmiehiä on vielä maailmassa. Ja mä oikeasti tarkoitan sitä kun sanon, että tää tyyppi oli herrasmies.

Haluan sanoa teille kaikille, jotka epäilette Murphyn voimaa mun elämässä, että Murphy on nyt kyllä ylittänyt itsensä. Aivan totaalisesti.

Tuntuukin, että tässä viime aikoina on sen verran hiljaista ollut tuon taivaallisen epäonnen jumalan ja trollailun yliprofessorin konttorissa, että olisihan mun pitänyt arvata, että se valmisteli pääni menoksi vuoden toista isoa pommia.

Mä olen täällä enää puoltoista kuukautta. Se on täällä enää kuukauden. Se jostain aivan utopistisesta syystä tykkäs musta. Mä luulin että se oli vaa ystävällinen, joten olin oma hulvaton itseni ilman huolen häivää. Ja kun se sitten yhtäkkiä oksensi sen kaiken ulos (siis kuvainnollisesti, ei se oikeasti oksentanut)... Mä olisin halunnut, että joku olis kuvannut mun sen reaktioketjun. Mä en ole varmaan vuosiin saanut sellaista freak out-kohtausta.

Parasta kaikessa? Mikä on tämän stoorin paras kohta, eli kuin isotädin kermatortun kirsikka-koriste? Se on ruotsalainen.

Ruotsalainen ja meikä. Ehkä vain lähpiriini ymmärtää tän yhtälön hulvattomuuden.


Ei tarvitse sanoa mitään, kyllä minä tiedän.

Sitten siellä oli sellainen anorektinen tyttö, joka oli vissiin aivan jossain piri/kokapäissä. Ja se oli aivan sekasin musta. Se koko illan (jo baarissa) tuijotti mua ja lopulta se vaan oli mussa kiinni kokoajan, pakolla halaili ja käytiin sellaistan about minuutin mittaista keskustelua uudestaan ja uudestaan veivaten. "Mistä sä oot, mitä sä teet, wau sä oot mieletön sä oot nii mysteerinen haluuksä tanssii haluuksä mennä vessaan etkai sä oo lähössä miksi sä oo niit vakava siis apua sä oot nii mysteerinen mä haluun olla ku sä siis sä oot aivan mieletön tyttö mistä sä oot...." Jne.

Lievästi pelottava. Toivon et se ei kuollut kuitenkaa mihinkää yliannostukseen, tai nälkään.

Sitten siellä oli sellainen mies, jolle puhuin ku olin kohtelias ja yhtäkkiä se muisti mun koko nimen. Etu- ja sukunimen siis. Mä en ollut koskaan nähnyt tätä tyyppiä ennen. Sen mukaan mä kuitenkin olen tavannut sen joskus vuonna nakki baarissa ja oltiin kuulemma juteltu. Joten tietenkin se muistaa mun koko hemmetin nimen. Nyt kun mä mietin, niin muistan hämärästi, että joskus sanoin että mun nimenä mun sukunimeä baarissa, kun en jaksa aina alkaa vääntään vitsiä omasta etunimestäni. Ilmeisesti joku kaveri oli kuitenkin kutsunut mua etunimellä, joten tämä fiksu mies oli laskenut yksi plus yhteen. Sen verran mä kyllä muistan, että se keskustelu ei mitenkään voinut kestää kauempaa kuin viisi minuuttia.

Mistä näitä ihmisiä oikein sikiää ja miksi ne kaikki fiksautuu muhun?

Sitten siellä oli nuori salskea pornotähti (okei, malli), joka oli varsinainen jakorasia ja suosittu tyttöjen keskuudessa.

Ja mä en edelleenkää tiedä, mistä se yks mies hommasi neljältä yöllä korillisen kaljaa?

Että sellaset bileet.

xo D o M

English edit:

Sorry for the radio silence. I had a massive deadline in Uni last Friday, so I had to finish that and then during the weekend I worked on another school assignment. That's how the rest of this Spring is going to pan out though, I'm afraid. I have a deadline every week until the end of may. Or at least, pretty much like that. It's okay. It'll keep me busy.

Anyhow, last night was one of my mate's farewell party and it turned out to be one of those epic nights that just can't be explained. You just had to be there.

I met some really odd people. like hardcore strange. and some pretty awesome people, too.

you know it's been a good night, when you get back home the next morning around 6 am.

xo D o M
Pin It Now!

2 kommenttia: