keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Hiiri

Periaatteessa mun kaiketin pitäisi tähän alkuun pistää varoitus, että nyt on tulossa sellaista viha-settiä, että mielensä helposti pahoittavat olkaa hyvät ja älkää ottako tätä pahalla. Tai älkää lukeko. Tai tehkää mitä haluatte, mutta ainakin mä periaatteessa varoitin teitä.

Mä vihaan hiiriä.



Mulla ei ole mitään hyvää sanottavaa hiiristä. Tai no, mistään siimahännistä. Ällöttäviä otuksia. Niinkuin olen joskus aiemmin talvella maininnut, mulla on yksi ylimääräinen laiton asukki täällä mun huoneessa. Noh, sen verran mitä olen yleisen edun ja hyvinvoinnin nimissä opiskellut tuosta toverista kevään aikana ja olen oppinut, että siellä missä on yksi hiiri on myös sen koko perhe ja suku ja kolonia. 

Ostin rotanmyrkkyä aiemmin keväällä ja se näytti auttavan hetken aikaa ongelmaan, mutta nyt tämä hiiri-ongelma on karannut käsistä. Milloin joku hiiri-raukka on juuttunut mun paperiroskikseen ja juoksee siellä ympyrää ja pomppii kuin superpallo konsanaan, tai ne muuten vain bailaa omassa nurkassaan kuin mitkäki yökyöpelit. 



Se jos jonkin kertoo hiirien metelin määrästä on se, että mä nukun korvatulppien kanssa ja kuulen silti välillä niiden propagandamaisen metelin unen läpi. Vituttaa.

Eikä ne enää ees pelkää mua! Päinvastoin, aina kun törmään niihin iltaisin mä olen ainoa osapuoli joka saa paskahalvauksen. Ne juoksevat mun kintereillä ja linnoittautuvat mun sängyn alle jälkeenpäin pussittelemaan. Ne levittelevät ja sotkevat rotanmyrkkyä ympäri ämpäri mun lattioita. Menee hermo. Vissiin ne on vihdoinkin hiffanneet, etten mä niitä ruoki hyvää hyvyyttäni vaan haluan niistä oikeasti eroon. Ymmärrän siis periaatteessa tän niiden suunnalta tulleen vihastumisen, vaikken siis tarkoittanut tätä mitenkään henkilökohtaisesti hiiri-perhettä kohtaan.

No tarkoitinhan mä, mutta ei niiden sitä tarvitse tietää.

Pelkään, että saan kohta jonkun kuolemantaudin niistä. Tai jotain ötököitä. Yööööööööök.

Oli pakko tulla avautumaan, että tämä hiiri-juttu ei enää naurata mua. 

Onneksi asun täällä enää sen pari viikkoa. Ehkä mä en kuole sinä aikana mihinkään traagiseen verenvuoto-tautiin tai mun keuhkot ei täyty nesteetä enkä huku omiin limoihini.

Sain vikan viikon vuokrasta alennusta, ja läjän sellaisia brutaaleja hiiri-liima-mattoja kouraan kun keskustelin aiheesta taas sadannen kerran mun vuokraisännän kanssa. Mä tiedän, että eihän se sille voi kauheasti mitään. Hiiriä nyt on vanhoissa rakennuksissa ja vaikka tuosta hiiri-setistä päästäisiin eroon, hiiret tuppaavat aina palaamaan sopiville koti-apajille.


Ne liima-matot on muuten sellaisia, että se hiiri juuttuu siihen, muttei kuole. Poloisen löytäjän täytyy tappaa hiiri ja heittää sitten pois. No, mä nyt olen tottunut kuoleman kielissä kamppaileviin hiiriin, lintuihin ja ötököihin kiitos Suomessa majailevan kissani Oonan, mutta en silti ole koskaan itse joutunut päättämään minkään eläimen elämää. Sen duunin on pikkusiskoni Nora hoitanut kunnialla ja hesarilla. :D Voin nyt jo aika varmasti sanoa, etten kykenisi tappamaan liimaan juuttunutta elämästään kamppailevaa hiirtä. Olen pehmo, tiedetään. Hiirimatot ovat saaneet pölyttyä piirongin laatikossa. Myrkyn syötyöään hiiret menevät kuolemaan sitten johonkin omaan nurkkaansa. Kelpaa mulle täydellisesti aseena tässä sodassa, paitsi että nyt sitä on jokanurkka täynnä.



Ei luoja minä en enää jaksa tätä.

Mulle oikeasti ei ole mitään kauniimpaa kuin muistot kesäisistä päivistä meidän vanhan kämpän takapihalla katsellen jääteetä särpiessä Oonan ja muiden kissojen leikkiessä tennistä puolikuolleilla hiirillä ja päästäisillä.

xo Daughter of Murphy

ps. Eikä ne hiiret muuten näytä edes miltään Prätkähiiriltä, Mikki Hiiriltä tai Fievel-hiiriltä. Ne on rumia ja tyhmän näkösiä roskakasoja.

English Edit:

Hey, so before you read any further I need to warn you. I'm about to release a lot of anger and steam along with this blog post. So yeah.... You've been warned, my friend.

Like I (at least I think I have) have told you before, I have a little room mate living with me. It's a mouse. A fucking mouse. I hate mice. I hate all of those little creatures that have a tail and ugly face (rodents). And it's not just one mouse. I've been educating myself on the subject and have learned that if there's one mouse, there's usually a family, cousins, friends and a whole bloody mouse-colony.

I have a mouse problem and it's literally killing my will to live.

I have nothing positive to say about mice. They're nocturnal animals and have parties every single fucking night. I'd be cool with it, unless they didn't wake me up every other night. And I sleep with earplugs. That if anything tells something about the volume of noise that those fuckers create with their nightly political parties.

They're also really messy. I bought rat poison and that seemed to help for a while, but now this situation has gotten absolutely ridiculous. I think the mice realized what I've been trying to do (kill them) and didn't like my approach to this problem. So now, they're scattering the poison around the floor of my room. Every. Fucking. Night.

And they're not even that scared of me anymore! They run after me and make a camp underneath my bed. This has gotten way personal, you fuckers.

I wish Oona (my cat) was here. She'd put these rodents back in order. Ewh.

And like, these mice don't even look like in movies! They're not like Mickey Mouse or Fievel or Jerry from Tom&Jerry. ugh.

My landlord is only asking half the price of the last week's rent because of this. He also gave me these mouse-traps, that are like glue-carpets. It's a brutal way to caught a mouse and if a mouse gets stuck in to a one, people need to finish the job. I'm sorry, but I'm a softie and can't do it. That's why poison's been my weapon of choice.

I'm so fed up with this!

xo D o M
Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti