tiistai 4. joulukuuta 2012

Warm Bodies

Kirja-Arvostelu: Warm Bodies.



Warm Bodies on Isaac Marionin esikoisromaani. Internetissä julkaistusta lyhytarinasta kehitetty romaani julkaistiin vuonna 2010. Kirjan pohjalta on tulossa elokuva keväällä 2013. Olen netissä törmännyt kirjaan ja leffaan nyt jo niin moneen otteeseen, että päätin tarkistaa mistä on kyse. 



Niin kuin kaikki tietävät, olen sairaalloisen peloissani zombeista. Harrastan kuitenkin siedätyshoitoa (lue: rääkkäystä) ja opiskelen zombie apocalypsen varalta vihollistani suhteellisen säännöllisesti.



Warm Bodies on zombie romaani ja rakkaustarina, löyhästi pohjautuen Shakespearen Romeoon ja Juliaan. Ja ei, tämä ei ole jatkoa sarjassamme Vampire Diaries ja Twilight. En myöskään usko, että zombiet tulevat kokemaan vampyyrien kaltaista inflaatiota tämän kirjan takia. Zombiet ovat liian ällöjä ja epäseksikkäitä siihen... Vai ovatko?

Warm Bodies maalaa maailman, josta on jäljellä enää rippeet, suurin osa populaatiosta on zombeja, "elävät" asuvat vielä Noan arkkimaisissa entisissä jättistadioni-bunkkereissa suojassa zombeilta.



Tarinan kertojana toimii zombie, joka ei muista elämästään ennen ”kuolemaa”, muuta kuin oman nimensä ensimmäisen kirjaimen ”R”. R asuu oman Boneysien (luurankojen) johtaman zombie-kolonnansa kanssa jollain nimettömällä lentokentällä. Hänen kotinsa on jumbojetti. R:n lempiaktiviteetti on rullaportaissa venkslaaminen, siis aina silloin kun sähköt toimivat lentokentällä. R:llä on myös paras kaveri, M, vaimo, josta hän ei jaksa pahemmin välittää ja pari Boneysien osoittamaa kakaraa: kiintiö poika- ja tyttö-zombie.

Ajalla ja paikalla ei ole enää merkitystä. R on tavallaan filosofi ja hiukan erilainen. M kutsuu kaveriaan "Lover... Boy" ja "Softie"-nimityksillä, kiusallaan. Valitettavasti R:n ulosanti rajoittuu maksimissaan noin kuuteen tavuun kerrallaan, mikä on muuten ennätys zombien keskuudessa.

R on zombie, jolla on jatkuva eksistentiaalinen kriisi. Hän ei ole tyytyväinen enää elämäänsä kuolleena.

Eräällä metsästysreissulla kaupunkiin kaikki kuitenkin muuttuu, R kohtaa ihmistytön, Julien, ja rakastuu tähän ensisilmäyksellä. Suuria juonenkäänteitä paljastamatta, R kokee radikaalin muutoksen elämässään nähdessään Julien. Hän ei halua enää olla kuollut, eikä voi jatkaa enää elämää elävänä kuolleena. R päättää aivojen syömisen sijasta pelastaa Julien ja tuo tämän takaisin mukanaan lentokentälle.

Teollaan hän pistää alulle tapahtumasarjan, joka mullistaa koko Zombie-sivilisaation. R huomaa (eikä ole ainoa zombie), ettei aina silloin tällöin sattumankaupan johdosta "eloon heräävät" liukuportaat enää olekaan se juttu, vaan oman kehon tutustuttaminen jo sen unohtamiin yksinkertaisiin liikkeisiin, kuten kiipeämiseen... Tai autolla ajamiseen!

Mielestäni Warm Bodies oli todella nautittava kirja. Se oli erilainen, samalla hauska (huutonauru-tasoa) ja surullinen (ei mitään itku-kamaa, mutta omalla tavallaan monen zombin kohtalo on niin hirveän melankolinen). Tykkäsin juonesta ja R oli tosi ihanasti kirjoitettu päähenkilö. Juliekin oli hauska ja suhteellisen uskottava. Lempihahmoni täytyi olla M, R:n lihaksikas zombie-jätti.



R oli ensimmäinen zombie, josta minä, ZOMBEJA VIHAAVA kATKERA YKSILÖ, aidosti tykkäsin. Koin jopa jollain pervolla tavalla olevani viehättynyt R:ään.

Romaani on helppolukuinen ja mielestäni kunnioitti zombie-perinteitä ja traditioita. Se oli hiukan pelottava, niin että pari kertaa niskavillat nousivat pystyyn ja näin vähän pelottavia unia, mutten kuitenkaan pelännyt pimeää tai hassuja ääniä öisin.



Kirjan juoni leikkii aika paljon ajan kanssa. Tämä alkoi välillä hiukan tökkiä ja kirja oli pakko laskea hetkeksi alas. Olen yleensä aika hyvä hotkimaan kirjoja sille päälle sattuessani, mutta tämän kohdalla oli tavallaan pakko laskea se hetkeksi alas. Se ei välttämättä ole hyvä asia, varsinkin kun ähkyni johtui selkeästi siitä, etten oikein oppinut tykkäämään eräästä päähenkilöistä, Perrystä, Julesin poikaystävästä.

Loppujen lopuksi hahmo oli ihan hyvin rakennettu ja hänen tarinansa solmiutui hienolle rusetille pääjuonen kanssa, mutta minulla kesti tosi pitkään hyväksyä Perry.

Myös muutamat ”aikuiset” kirjassa jäivät vähän yksiulotteisiksi, olisin enemmän toivonut vuorovaikutusta näiden hahmojen kanssa; ehkä tietää lisää miten kirjan nykyiseen tilanteeseen zombien kanssa oli päädytty yms. Romaanissa nimittäin selkeästi viitattiin siihen, että suurimmat sivilisaation ongelmat oli aloitettu ennen viimeistä vitsausta, zombeja. Isaac Marion myös hienosti sivuutti kysymyksen: mistä ne zombit oikein tuli? Oliko virus aiheuttanut pandemian vai jokin yliluonnollinen? Toisaalta, oliko se edes loppujen lopuksi niin tärkeää tietää...


Muita huomioita: Kirjan loppu oli huikea ja Isaac Marion käytti erinomaisesti hyödykseen ihmisen kaikkia aisteja. Koin pystyväni haistamaan R:n mädäntyneen lihan lemun, huomasin pohdiskelevani sitä, miltä aivot mahtavat maistua; mikä on niiden suutuntuma? Narskuvatko aivot niitä pureskellessa? Ovatko ne kuin kulhossa tunnin seissyt aamupuuro? Kirjan soittolista oli myös aika ihana omalla kömpelöllä tavallaan.

Kirja alkoi esittelyllä Isaac Marionista, ja minua jostain syystä hämäsi aivan uskomattomasti, että esittelyssä kerrottiin, ettei Marion ole koskaan ole mennyt naimisiin, saanut lapsia tai valmistunut yliopistosta. Miksi nämä faktat piti kertoa kirjailijasta ennen kuin olen edes lukenut ensimmäistä kappaletta romaanista? Oliko se jotain yhteiskunnallista kritiikkiä kenties? Itselleni ainakin tuli pelottava tunne, että tietyiltä osin pystyn samaistumaan kirjailijan rakentamien zombien elämänkatsomukseen. Välillä tuntuu, että suurin osa ihmisistä etenee elämässään päivä toisensa jälkeen päämärättömästi haahuillen mitään tuntematta.

Niin kuin mainitsin, kirjasta on pian tulossa ensi-iltaan elokuva ja se näyttää oivalta. Olen todella tyytyväinen roolituksiin. Elokuva vaikuttaa myös ehkä hiukan komediaan kallistuvalta, romaani taasen oli kyllä hauska vaiheittain (edelleen: huutonauru-varoitus!), mutta kansien sisään mahtui niin paljon muutakin.

Tässä alla leffan traileri:



Warm Bodies on tällä hetkellä saatavilla englanniksi, suomennos on varmasti tekeillä ja tullee ulos samoihin aikoihin kuin elokuva, eli ensi keväänä.

Warm Bodies sopii kaltaisilleni zombie-foobikoille, nuorille, nuorille aikuisille ja niille, jotka haluavat lukea jotain kevyttä, mutta silti jotain vähän sairaalla tavalla hauskaa. Niin kuin sanoin, kirja on helppolukuinen, eikä pakota lukijaa ajattelemaan yhtään enempää kuin tämä haluaa. On jokaisesta zombiesta itsestään kiinni haluavatko he ajatella vai eivät. 

Tässä vielä kirjailian omatekemä esittely ja insertti kirjasta:




En ole vielä 28 Päivää Myöhemmin-zombie tasolla (NEVER AGAIN), mutta pikkuhiljaa… Voisin seuraavaksi katsoa lempi zombie-leffani Shaun of the Deadin.




xo Daughter of Murphy

Ps. Toivottavasti tykkäsitte mun kirja-arvostelusta! :)
Pin It Now!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti